United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos sanon, että minun kunnianhimoni on, että teidän Agnes'inne joutuu minun Agnesikseni, on minulla yhtä hyvä oikeus siihen, kuin kenelläkään muulla. On minulla parempikin oikeus siihen, kuin kenelläkään muulla!" Minä kiersin käsivarteni Mr. Wickfield'in ympärille ja rukoilin häntä kaikkien kautta, mitä voin ajatella, erittäin hänen rakkautensa kautta Agnesiin, että hän vähän tyyntyisi.
Sillä hän ei pelännyt mitään niin kuin sitä hetkeä, jolloin vaimonsa havahtuisi ja virkkoisi väräjävin äänin: eikö minun käsivarteni ole kyllin lämmin sinua luonani pidättääkseen, ja eikö minun henkeni ole kyllin joustava sinun sieluasi syliinsä sulkeakseen? Aivan viime aikoina hän oli tuntenut itsensä levottomaksi pelkästä tuon mahdollisuuden pelosta.
"Ja kun käsivarteni vapisee, niin on se siitä, etten vielä koskaan ole käsitellyt niin somaa, pientä käsivartta kuin teidän. Olen kokonaan vieraantunut seurustelusta naisten kanssa, se on, minä en ole vielä koskaan siihen tottunut. Minä elän yksinäni... En tiedä lainkaan kuinka heidän kanssa puhutaan. Nähkääs, minä pelkään sanovani tyhmyyksiä.
Mutta emmekö mene saliin, se on aina niin hauskaa nähdä nuorta iloista väkeä. Niin, menemme. Saanko tarjota käsivarteni tädille. PAROONITAR. Kiitos, kultaseni! Niin, vanhaksihan tässä tulee, vanhaksihan tässä tulee. Kuka luulisi että minäkin Ah, pyydän anteeksi, pyydän nöyrimmästi anteeksi! KAMARINEUVOKSETAR. Ei mitään. Jälestäpäin, jälestäpäin
Saalist' en toki saa tasan kanssasi, konsa akhaijit valtaa kansavan kaupungin maall' iliolaisten; suurimman sotamelskeen mun käsivarteni kyllä kestää saa; vaan viimein kun jakoaika on saaliin, sullapa pääosa on; vähän, rakkaan rahtuni saatan laivoihin ma, kun laannut on ottelo voimia viepä.
Minä unhoitin kaikki ja vedin hänet luokseni hänen kätensä totteli nöyrästi ja koko hänen ruumiinsa seurasi sitä, saali soljui alas hänen hartioiltansa, ja hänen päänsä lepäsi hiljaa minun rinnallani hehkuvien huulieni alla... Teidän ... kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. Ja kietoutui minun käsivarteni hänen vartalonsa ympäri... Mutta äkkiä Gagin ikäänkuin ukonnuolen leimaus muistui mieleeni.
Kun olisin tiennyt teidän siinä olevan! ulvoi Penna taas nyyhkyttäen... Lemmon Kasti... Koira minä olen, hullu koira, joka olen omaa herraani puraissut!... Rakas, armollinen isäntä, elättekö vielä? Vaiti, junkkari, niin annan sinulle anteeksi. Olen taittanut jalkani, kenties käsivarteni, enkä pääse liikkumaan.
Sanokoon tämä mies siinä hän käänsi silmänsä Glaucukseen päin, joka on parantaja ja joka ymmärtää haavojen hoitoa, voiko minua nyt siirtää. Olen sairas, käsivarteni on poikki. Minun täytyy edes muutamia päiviä saada pysyä liikkumattomana. Vakuutan siis teille, etten liiku mihinkään, jollette väkivallalla minua karkoita." Siinä hän vaikeni, sillä hänen kipeästä rinnastaan loppui hengitys.
Kiusaus valtasi voimallisesti minut ja hetken hurmauksessa kietasin minä molemmat käsivarteni Maijaliisan pään ympärille, vedin sen luokseni ja painoin hänen reheville huulilleen tulisen suudelman. Mutta Maijaliisa oli äkkiä temmannut kätensä irti ja samassa sain minä poskelleni vimmapäisellä voimalla läimäytetyn korvapuustin niin että silmäni tulta iskivät.
Minä muistan ainoastaan, että kiersin molemmat käsivarteni tämän hyvän, itkevän vanhuksen ympäri ja että kätkin kasvoni, vaikka hattuni oli niin suuri, syvälle hänen vanhaan nuttuunsa, ja että hän, uteliaitten kyläläisten ympäröimänä, otti siniruutuisen nenäliinan taskustaan ja piti sitä silmiensä edessä, kun minä kylässä astuin vaunuihin, jotka veivät meidät ensimmäiselle rautatien asemalle.