United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Abris herra suuteli kaikkia pois lähteviä, otti lakin käteensä ja toivotti onnellista matkaa. Károly hyppäsi kuskinlaudalle ja otti ohjakset kuskin kädestä; Abris herra luuli jo, että kaikki vaara oli ohitse kun Matyi äkki-arvaamatta huusi: "Oi, kunnian herra! Minä unhoitin juoda sen viinilasin, jonka armollinen herra tahtoi antaa minulle aamulla".
Niin, kuoro, mi lähtee tuntureille; unhoitin peruuttaa YLIOPPILAAT tulevat sisälle vasemmalle ja jäävät seisomaan sisäänkäytävän luo. Lindille. Lind, nyt lähtösi on vuoro! Etsitte Lindiä? NEITI SK
Julia oli yhä vieläkin hämillään, mutta lopulta kuin hän uskalsi kääntää katseensa Aarnion suoriin ja rehellisiin silmiin, katosi pelonalaisuus kuin yhdellä iskulla ja hän voi melkeinpä iloisesti vastata: Se että silmiesi loisto oli niin syvä! Eikö muuta? Ja niin ihmeellinen hehku niistä loisti, että kuin huumaamana unhoitin kaiken! Etkö ennen ollut sitten semmoista nähnyt? En muista!
ANTONIO. Niin, surukseni tunnustan, ett' tänään mä ylenmäärin maltin unhoitin. Mut työstä kiusallisesta kun palaa mies rehellinen kuumin ohimoin ja kaipaa iltamyöhän viileyteen taas uutta vaivaa varten levätäkseen, mut huomaa, ett' on varjoon joutilas leveän sijan ottanut, kai hyvin voit ymmärtää, hän mitä silloin tuntee?
Yhä uudelleen tämä aatos palasi, varsinkin jos hän toisinaan joitakuita minuuteja kauvemmin viivähti poissa; sillä sairaan itsekkäisyydellä nurisin, ett'ei hän aina ollut lähelläni, ja unhoitin tykkönään, ett'ei alituinen hoiteleminen kipeän ihmisen vuoteen äärellä suinkaan ollut mikään erittäin ilahuttava toimi kuudentoistavuotiaalle tytölle.
Rauhoitu, Emma; se on naisellisuus, joka innolla kohottaa sinua, puolustamaan sukupuolesi kunniaa erästä ajattelematonta, kerskaavaa vastaan ... anna olla, huonoa menetystä ... anna olla; mutta se muistutus opetti häntä. Anteeksi, eno, sanoi Emma, heittäytyen vanhuksen kaulaan; anteeksi, hän on sentään poikanne, sen minä unhoitin. Minä olen luullut sinusta.
Oli jotakin niin surkeaa ja niin katkeraa siinä äänessä, jolla hän lausui sanat: "sinua kohtaan," että minä kokonaan unhoitin omat vastukseni surkutellen hänen tilaansa. Minä sanoin: "Orpana Tom, Jumala on kovin hyvä meitä kaikkia kohtaan. Hän on hyvä sen tähden, että hän on hyvyys itse, eikä sen vuoksi, että me olemme hyvät. Siitä olen varma, vaikk'en voi sanoa, olenko kääntynyt"
"Kuka sinut oli pilannut?" "Tallukka-Repekka pani ensin alkuun, ja Mutkala sen sitten vasta oikein kunnialla kruunasi". "No, miten sinä tunsit itses pilatuksi?" kysyi äiti hetken perästä. "Siten, ett'en halunnut laisinkaan kotihin", vastasi Olli. "Ja voi, voi, rakas äiti, kun sinutkin peräti unhoitin. Rukoileppas 'Matti-pappaa', ett'ei hän rankaise minua. Ethän sinäkään minua lyö?"
Minä unhoitin kaikki ja vedin hänet luokseni hänen kätensä totteli nöyrästi ja koko hänen ruumiinsa seurasi sitä, saali soljui alas hänen hartioiltansa, ja hänen päänsä lepäsi hiljaa minun rinnallani hehkuvien huulieni alla... Teidän ... kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. Ja kietoutui minun käsivarteni hänen vartalonsa ympäri... Mutta äkkiä Gagin ikäänkuin ukonnuolen leimaus muistui mieleeni.
Olin nuori ja onnehen luotin, sulosilmien lupauksiin, petin itseni, järkeni juotin utuhienoihin unelmihin. Opin taas kevätlaulujen nuotin, jonk' kerran jo unhoitin, näin kesästä unta ja uotin niin syksyhyn heräsin. Oi, silmät tummat, en teitä toki koskaan ma syytä, en! Te itkitte kyyneleitä niin kauniisti säälien, kun henkeni helpeheitä suu surmasi punainen.