United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
PAIMEN. Kuudennessa. MARTTI. Oikein vastattu. Kyllä sinä katkismukses osaat, mutta elätkö sen mukaan, junkkari? Mutta kas tässä pieni muistutus. PAIMEN. Te ette saa lyödä minua. MARTTI. Niinkö rukoilet? Herra Martti, antakaat armon olla oikeuden sijassa ja helpottakaat vähän hyvin ansaittua rangaistustani; sano niin, ja pääsetpä vähemmällä. PAIMEN. Te ette saa lyödä minua. MARTTI. Vai niin!
HERMAN. Juuri sinä junkkari! TAAVETTI. Teidän nöyrä palvelijanne, jos niin tarvitaan. HERMAN. Junkkari! TAAVETTI. Nimeni on Taavetti. HERMAN. Kyllä tunnen sinun. Vai koirittelet sinä omaa herraas vastaan! Eikö ole Fokas sinun herras ja sinä lurjus hänen trenkinsä?
Mutta katsokaat, ettette hukkaa kultapalloamme, eno; jos sen teette, niin sitten kuitenkin ilman armoa me molemmat hirteen. SAKERI. Hänestä vaarin pidän kyllä! Mutta taidanhan nälän pahimman kauvaksi unohtaa vielä katsellessani tässä lapsuuteni teitä ja polkuja. Vai sinäkö sama junkkari.
PUMMI (itsekseen, sillä aikaa kun KALLE lukee): Jassoo, tuo se nyt on se junkkari, joka aikoo veljentyttäreni viedä? Mikä röyhkeys! Mutta siitä tulee niksi. Sen vannon, niin totta kuin olen Aleksander Napoleon Pummi! (
Lopulta yhtyivät he syyttämään koko vallattomuudesta teaatterin vahtimestaria. Hänellähän oli teaatterin avaimet. Se junkkari! murisi poliisimestari, ramistaen sapelia vyöllään. Samalla riipaisi pormestari teaatterin ovea, mutta se oli lukossa. Heti ilmestyi kuvehuoneesta vahtimestari. Aprillia! jos saan luvan arvata, huudahti hän, kumartaen nöyrästi. Mutta hän ei tohtinut esivallalle nauraa.
Hänhän oli »junkkari», niin mahtava, että tarvitsi isälleen sanoa vain ainoan sanan, langettaakseen siunauksen tai kirouksen heidän ylitsensä. »Mistä on kysymys?» oli hän kysynyt, ja silloin oli ahdistettu lapsi astunut nöyrästi hänen luoksensa, oli kohottanut hieman esiliinansa kulmaa, juuri siksi, että hän voi pilkistää helmaan ja oli luonut häneen leimuavan katseen kosteista silmistään ja sanonut vihasta värisevällä äänellä: »Nähkääs, tämän he tahtoivat minulta ryöstää.»
En ole mikään junkkari.» »Kyllä, armollinen herra.» »Herra on sinun sanominen ymmärrätkö?» »Kyllä, armollinen herra.» »Herra kirkas tuli ja leimaus ainoastaan herra!» Boleslavin kiihkeäin voimasanojen johdosta hytkähti tyttö tuskallisesti, mutta kun hän oli ymmärtänyt, mitä toinen tarkotti, kirkastuivat hänen kasvonsa. »Kyllä, herra», sanoi hän niiaten.
"Sæmund Kuusela on niin kunnon mies, ettei hänen poikansa pitäisi lähteä koetukselle tuollaisen junkkarin kanssa." Thorbjörn tointui, mutta Knuuti ärjäsi: "Minäkö junkkari?
Petu osoitti sormellaan puuliiteriin ja vaimot menivät sinne kumpikin. Tähystelivät ympärilleen, vaan eivät nähneet mitään. »Ville!» huusi äiti. Vastausta ei kuulunut. Mutta nyt, kun silmät olivat tottuneet hämärään, eroittivat he pojan nurkasta. Riidellen kiipeili äiti halkojen yli hänen luokseen. »Vai et sinä vastaa, junkkari, vaikka huudetaan.» Villellä oli suu täysi.
MARTTI. Kukapas heitä paimentaa, sinä juupeli? PAIMEN. He käyvät ilman kaitsijaa metsässä. MARTTI. Kuka heidän eteensä aidat murtaa ihmisten viljamaihin? PAIMEN. En minä. MARTTI. Juuri sama junkkari. Kyllä tiedän, ja tiedänpä että teet sen käskystä. Kahta herraa sinä palvelet, ja molemmat kuuluu he Belsebubin polvilukuun. Sano heille tämä. Minä en pelkää heitä, en ensinkään.