United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vastasi Aadam hänelle: »Se on se pöyhkä riikinkukko, jota pitää kädessään se pimeän paikan ukko. Ja nyt kavahda, katsele!» Pois Aadam hältä haipui. Mutta niinkuin Ukon lyömä Penna maahan vaipui. Pätsin liekkimerestä tulikukko esiin sousi, astui kerran keikahutti ja aidan päälle nousi. Siinä alkoi kiekkumaan. Maa järisi, tähdet putoi, pilvi synkkä taivaankannen kaiken yöhön kutoi.
Samassa tuli eräs kamaripalvelija, ajoi kuin lumireki kaikki tieltään pois ja julisti, että korkea majesteetti itse aikoi tulla tiedustelemaan kreivi Bertelsköldin terveydentilaa. Ester Larsson ehti tuskin ulos haavoittuneen huoneesta, Penna ehti tuskin tehdä kunniaa, ja Eerikki Ljung oli parahiksi saanut lakin päästään, kun kuningas, vapaaherra Löwenin seuraamana, astui ohitse.
Jos olet rosvo, niin ota kukkaroni, mutta auta minua täältä, sillä minä en pääse liikkumaan! valitti Bertelsköld. Penna kuunteli. Hän luuli tuntevansa tuon äänen. Hän seisoi kuin kivettyneenä. Pölkkypää! sanoi taas pudonnut matalalla äänellä, etkö tiedä, että kuningas nukkuu muutamain askelten päässä täältä. Täytyykö herättää koko linnan väki apua huutamalla? Penna oli kuullut tarpeeksi.
Hän kyseli Istvanin teeskentelemättömät tunnustukset sopivat vain liiankin hyvin yhteen Esterin omain viittauksien kanssa. Tämä pahensi hänen tilansa. Välttämätön haavakuume tuli aamupuoleen, ja hän alkoi hourailla. Ester! huudahti hän. Minä tahdon puhutella Ester Larssonia! Penna kuuli joka äännähdyksen ja pelästyi kovin.
Linnan kylkirakennuksessa oli nimittäin kolme huonetta järjestetty kuninkaan henkilääkärille, tohtori Petersenille ja sivusadjutantille, kreivi Bertelsköldille, jotka hänen majesteettinsa tahtoi pitää läheisyydessään. Tänne kantoi siis tuo lohduton Penna eli Istvan, joka oli hänen entinen nimensä haavoittuneen herransa tuon ikävän linnan valleilla tapahtuneen erehdyksen jälkeen.
Sitten Penna kertoilisi hänelle kaikki merkilliset, Unkarin aroilla kokemansa nuoruudenkikkailut ja kertoisi suuresta Eugen-prinssistä ja... Niinpä niin, heidän onnestaan ei tulisi muuta puuttumaan kuin että Penna vielä kerran saisi nähdä entisen rakkaan herransa kreivi Bertelsköldin, ja kutsua hänet häihinsä. Mitä appi siihen sanoo? Larssonin harmaat kulmat rypistyivät tuimiksi.
Tämän portin oli vastoin tavallisuutta jättänyt auki kaksi eukkoa, jotka varhain aamulla olivat puhdistaneet puutarhaa, sillä tänään ei saanut ainoatakaan rikkaruohoa näkyä Vaasassa. Niin salaa ei kreivi kumminkaan ollut kadonnut, ettei Penna, joka tuli morsiantaan hakemaan, huomannut hänen viittansa lievettä.
Semmoista herraa ja semmoista hevosta en saa enää ikinäni! Mutta jos hän sanoo sinulle: Istvan, anna minulle vaimosi! jatkoi vanhus, terävästi katsoen häneen. Penna käsitti tämän hienoksi leikkipuheeksi, vilkutti viekkaasti silmiään ja sanoi: Ei minun herrani pahimpia ollut. Mutta jos hän sattuisi sanomaan siihen suuntaan, tietääkö appi, mitä siihen vastaisin? Sinä vastaisit: tietäkää huutia!
Tyhmää lorua! vastasi hän. Penna loukkautui mielessään. Niin tyhmää se ei suinkaan ollut, arveli hän, koska kreivi oli pelastanut hänet turkkilaisten vankeudesta, ja koska hän oli ollut hyvä herra, jota Penna oli uskollisesti palvellut kahdeksan vuotta. Jumalan kiitos, että se herra on toisella puolen meren, muuten saattaisit tehdä suuremman tyhmyyden kuin itse voit käsittääkään, sanoi Larsson.
Se on nyt, Jumalan kiitos, loppunut, ja koska minä muuten tiedän sinut kunnolliseksi ja kelpo mieheksi, niin kysyn sinulta vielä kerran; tahdotko sanoa minua isäksi ja ottaa tyttäreni Esterin vaimoksesi? Penna oli niitä miehiä, jotka eivät koskaan osaa ajatella kovin pitkälle omin päinsä.