United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiitän kaikkein nöyrimmästi, että teidän armonne on niin armollinen ja tahtoo puoltaa minua; muuten voisi se rikas mies, jonka sanotaan olevan pian kuin kuningas, vastata minulle, että suopursu ja lavendeli eivät menesty samassa ruukussa. Voisinhan lähteä matkalle vaikka jo tänä iltana... Se on mahdotonta. Tuommoiseen pyryilmaan en tahtoisi ajaa kissaanikaan.
Pyydän nöyrimmästi anteeksi. Mutta Hilleri sanoi herra maisterin käskeneen minua. HURMERINTA. Onko tuo viereinen huone vapaa? TARJOILIJANEITI. On, on. Ja se on järjestyksessä ja erittäin kaunis huone ja rauhallinen. HURMERINTA. Minä otan sen. Ja tämän huoneen saatte järjestää ja laittaa minulle toiseksi. TARJOILIJANEITI. Heti paikalla, herra maisteri.
"Ja sanoa hänelle kaikella kunnioituksella, nöyrästi ja sydämellisesti, ett'ei asia kuulu häneen laisinkaan", vastasin minä. "Niinpä juuri; mutta luonnollisesti nöyrimmästi vakuuttaen häntä sinun sydämellisestä kunnioituksestasi. Kirjoita myös, että kyllä voimme hankkia oman talon itsellemme.
Sydän silloin oikein sykkii odotuksesta ja tuntuu siltä, kuin nyt vasta oikea kesäilomme olisi tulossa. Kiitoksia paljon! Enkö minä siis ole ollut sinulle mikään seura, minä miehesi ja puolisosi, kysyn nöyrimmästi? Ja etkö lue insinööriä vieraaksi, hän joka ? Aina.
Ja minäpä en päästänyt häntä maahan, ennenkuin työ oli valmis... Oli hauska nähdä hänen siellä korokkeella sivelevän edes ja takaisin ... ja välisti hän hipaisi väriä minunkin nenääni. Sinun vaimosi koristaa kaikkialla, missä hän onkin! Kiitän nöyrimmästi!... Kas, tuollahan se koristaja tuleekin alas rappusia!... Kylläpä hänen silmänsä leviävät nähdessään sinut!... Julia, Julia kultaseni!
Rimpinen alkoi: Kiitollisena siitä luottamuksesta ja kunniasta, joka arvoisilta mestareilta on osakseni tullut, uskallan nöyrimmästi esittää että voisinko jo nyt saada rahoja matkaani varten! Sota nähkääs vaatii rahaa ja yhä rahaa! Siis arvoisat mestarit...! Luonnollista, luonnollista! kuului kaikkialta vastaukseksi. Samassa tempasi Ananiasson hatun käteensä, alkaen ajaa kolehtia.
Hän sadatteli itseään ja Julia Palmia, joka tietysti yksinään oli syypää kaikkeen tähän kirottuun seikkailuun. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, että minun on täytynyt antaa herra luutnantin odottaa näin kauan, virkkoi samassa Albert Kron hänen vieressään, mutta ei ollut mikään helppo asia saada sairasta nöyrtymään ja rauhoittumaan. Hyvä herra, kuka se henkilö oikeastaan on? kysyi luutnantti.
"Maanlailla ei täällä ole mitään sanomista." Niin saapuivat he suurelle torille. Petter pysäytti ja nousi pois reestä. Pojat murisivat, kun eivät saaneet ajaa etemmäksi, mutta Petter pyysi nöyrimmästi armoa. Hän etsi jotakin, mihin voisi sitoa kiinni hevosensa siksi aikaa, kun meni kyselemään veljeänsä Paavoa, jonka asuntoa hän ei muistanut.
PALVELIJA. Jumala suokoon niiden kauan kestää! HASTINGS. Suur' kiitos vaan! Kas, tuossa juomarahaa. PALVELIJA. Ma kiitän nöyrimmästi. PAPPI. Kah, mylord! Iloista nähdä teidän armoanne. HASTINGS. Sua kiitän sydämmestäni, sir John. Sinulle viime ripist' olen velkaa, Kun tulet ensi pyhänä, niin maksan. BUCKINGHAM. Kamariherrallako pappi luonaan?
Suo mun taivaan salissa Sua kiittää sitten Kanssa kaikkein valittuin Ynnä enkelitten! Teille, lapset Jesuksen, Yhteisesti sanon, Nöyrimmästi armoa Isältämme anon. Me voitamme Hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sovinnosta soittaen, Herran Hengell' voittaen Maahan lyökäämm' maailma, Survokaamme saatana! Meitä Jesus johdattaa, Neuvoo, auttaa, vahvistaa.