United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
DESDEMONA. Luin, armas. OTHELLO. Synnin jos sa muistat, joka Viel' armoluojan sovitusta kaipaa, Sit' oiti rukoile. DESDEMONA. Voi, puolisoni, Mik' aikees? OTHELLO. Tee se joutuun; syrjään käyn mä. En valmistumatonna sieluasi Ma tahtois murhata; en, jumal'auta, Ma sieluasi tahtois murhata! DESDEMONA. Sa puhut murhasta? OTHELLO. Niin puhun. DESDEMONA. Sitten Mua, Jumal', armahda!
Mutta ellei se vaikuta muuta, estää se ainakin omaa sieluasi kovettumasta itsekkäisyyteen ja tunnottomuuteen, sinä olet koettanut parastasi, olet riistänyt hituisen synnin ja viheliäisyyden paljoudesta ja johdattanut sen hyvää kohti.
Ei suinkaan? ei suinkaan teistäkin jo ole tullut pietistejä? Mitäs sitten, jos olisi? Suo anteeksi, mutta sinä pietisti sinä Lauri? Ja sinä myös, Antero? Ajattelisit sinäkin, Robert, kuolematonta sieluasi etkä aina noita Noita, mitä? Ei, kuulkaa, hyvät ystävät tuo ei mene minuun minuun ei sitä tautia saa tarttumaan. Ohhoh! Vai niin on asiat. Ja minä kun aioin kertoa teille kaikkea.
Olkoon niin, että kiusaaja on oikeassa tuota kauheaa sanaa omaan-tuntoosi kuiskuttaessansa. Mutta hän ei ole oikeassa sanoessaan: 'että sinulle ei löydy anteeksi-antamusta. Se on valhe, jolla hän pyytää sieluasi murhata.
Sentähden, poikaseni, sinä joka käyt maailmaan kasvattamaan sieluasi ijankaikkiseen elämään, muista silloin, mitä olen sinulle kertonut niiden ihmisten synnistä ja uhkamielisyydestä, jotka elivät menneinä aikoina, ja elä niin, että Jumalan armo ja ihmisten siunaus seuraavat sinua, kun eroat maan päältä.
Jos asia sinua niin rasittaa että se sinusta on kärsimätöintä, niin ole nöyrä ja ajattele että se kentiesi on Jumalan käsi, joka sydäntä veistää. Ja jos joku suru oikein sieluasi leikkaa, niin ajattele että se on Jumalan veitsi, joka leikkaa pois joitakuita epätasaisuuksia. Ymmärrätkö minua? Wappu nyykäytti päätänsä vähän epäillen.
Minä kiitän sinua uhrauksestasi, sanoi Aramis; mutta vaikka se tosin ei hyödytä sinun ruumistasi, hyödyttää se toki, ole siitä varma, sinun sieluasi. Siis olet tykkänään päättänyt astua hengelliseen säätyyn? Mitähän meidän ystävämme sanovat ja mitä sanoo herra de Tréville? He pitävät sinua karkurina, sen sanon sinulle jo edeltäkäsin. Minä en astu hengelliseen säätyyn, vaan minä palaan siihen.
Oho! Sitä ei enää uskoisi. Sitten Mikko on ottanut lusikan oikeaan käteensä ja nyt hän syö kaikkea ruokaa hyvin kiltisti. Emmekö tilaa jotain!? Tosiaan! Soita sinä Mikko nuorimmaksesi! Noh! Aleksandra Feodorovna! Sinä, joka etsit täydellistä rakkautta tässä matoisessa maailmassa, joko ystävämme Hisinger on se kulttuurikukka, joka voi sieluasi tyydyttää. Me ymmärrämme toisiamme varsin hyvästi.
Ja Herra poisti synkkyyden, Mi mieltäs kamaloitti, Mi sieluasi painoi, sen Nyt valon oppi voitti; Mik' epätoivoon surkastui, Taas siunattuna kirkastui, Kun elon valkeus koitti. Oi huone, jossa murhe saa Iloita hetken verran, Oi pyhyys, joka avajaa Tien luokse taivaan Herran: Se totuus yhä soikahan, Mi avas meille taivahan Ja isillemme kerran. Keväällä 1879. N:o 311.
Milloin minä olen sieluani myönyt? kysyi hän kulmakarvojansa kohottaen. Kah, joka päivä, nauroi Jyrkkä. Teet taidetta, myöt sieluasi. Mynttäät rahaksi itsesi ja ihanteesi. Se on helvetin vale, sanoi Muttila, keksimättä kiireessä muutakaan parempaa puolustusta. Johannes huomasi hänen pulansa ja tuli apuun omalla tavallaan.