United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli tosin rukoillut Jumalalta veljien hyvyyttä ja rakkautta: mutta se ei ollut veljenrakkautta, joka loisti häntä vastaan noista levottomista silmistä, joka leimusi niin äkisti ja piiloitteli arkamaisesti samassa silmänräpäyksessä.
Sano paljonko minulla on rahaa jouksevalla tilillä pankissa?" "Kahteen tuhanteen." "Ja puodin pesäarvo...?" "Teki viime viikolla viidettä tuhatta. Vaan mitä varten niitä nyt tahdotte tietää." Josu tuli Topiaan huoneeseen keveämielisenä, ilokielisenä. "Rahaa meillä on että alimaiset mätänevät", sanoi hän, ottaen Helan valokuvan pöydältä käteensä. "On rikkautta, on rakkautta."
Berndtsson tarkasteli todellisella ilolla tuota nuorta tyttöä ja voimakkaan tahdon ilmausta, viehkeätä rakkautta ja kärsivällisyyttä, joka oli hänen muodossansa.
Ette uskalla! En ... pelosta, että ne, jotka minua rakastavat, voisivat kerran hävetä minulle osoittamaansa ystävyyttä tai rakkautta. Mahdotonta, elävän Jumalan kautta mahdotonta!
Mutta huhu osottautui todeksi, nuori tyttö oli langennut, tuo iloinen, kaunis seitsentoistavuotias, jonka osaksi oli tullut niin paljon auttavaisuutta ja rakkautta, oli saattanut itsensä ja äitinsä häpeään. Hänen suojaajansa surivat ja itkivät, hekin olivat entistään rakastavaisemmat, osaaottavaisemmat ja keksivät yhä uusia keinoja, miten auttaa ja nostaa.
Kaikista vaikein on rikkaan tulla naimisiin, sanoi Lilja vakavasti. Miksi niin? Siksi, että kaikki kosijat ovat ihan sanomatonta rakkautta täynnä. Niitten kirjeetkin ovat niin rakkaudesta ylitsevuotavia, että oikein haisevat, vaikka monet kokemukset näyttävät, että rakkaus onkin kestänyt vain kosinta-ajan. Rikkaan on paras mennä naimisiin semmoisen pojan kanssa, joka ei uskalla kosia. Miten niin?
Hiljalleen hehkuvaan hiillokseen hengähti nyt kevään lämmin tuulahdus, niin täynnä rakkautta, siitä tuntui kihlattujen elämä kaikessa viattomuudessaan ja puhtaudessaan olevan niin täynnä lemmen iloa ja autuutta siihen koski vielä myrkyllisempi viima.
Enhän minä kysynyt salaisuuksiasi, en rikoksiasi." Ja toisinaan näihin valituksiin liittyi ankarampaakin: "Joka noin voi jättää rakastavan vaimonsa, ei ansaitse rakkautta. Rahallako luulit tuskani huojentavan?" Kun äiti vihdoin tervehtyi, oli hän suuresti muuttunut entisestään. Hän oli kuin hauraaksi poltettu rauta, oli ilman jäntevyyttä, ilman voimaa.
Toinen oli laupias ja lämminsydämminen, ansaitseva samaa rakkautta, jolla hän itse rakasti. Toinen oli rohkea, kova ja kylmä, mutta ylevämielinen, jalo ja hyvä jos hän tahtoi. Tahtoi! huudahti Löfving kiihkeästi. Hyvä on sanoa.
Hän hymyili taas ja meni ulos siitä ovesta, josta hän oli tullut. Minun oli velvollisuus tunnollisella huolella vartioida tätä sisarellista rakkautta. Siinä oli kaikki, mitä oli säilynyt minulle, ja se oli aarre minulle. Jos kerran järkytin sen pyhän luottamuksen ja käytöksen perustuksia, joitten johdosta se annettiin minulle, oli se kadonnut, enkä minä voinut koskaan saada sitä takaisin.