United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
He olivat, nää kosijat, siinä ottaneet ryypynkin ja jo Iivana tarjosi ukko Durnjakinillekin, morsiamensa miehelle: Entäs, kyseli hän tältä nyt, tarkoitan, mitäs sinä tässä?... Teet ja olet?
En tuosta isoa kiitä, En kovin emoakana Teki korpehen kotinsa, Kankahalle kartanonsa; Ei ne tunne sulhot tulla, Eikä kulkea kosijat. Eipä tunne tuhmat sulhot,
Että vanha porvariskuningas oli toiminut niin, että oli jälleen päässyt jotenkin varakkaaksi; että hän jo oli vanhentunut; että hänen kankea selkänsä oli koukistunut niiden kahdeksankymmenen kuuden vuoden taakan alla, joita hän niskoillaan kantoi: että hänen vanhin poikansa hoiti kauppa-asioita; että vanhin tytär Veronika oli mennyt manalle ja että nuorempi, Ester Larsson oli hylännyt kaikki kosijat ja pysynyt naimatonna vanhaa isäänsä hoitaaksensa; tätä kaikkea kreivi Bertelsköld kyseli ja kuunteli.
"Elä itke neiti nuori, Tuolta sulhosi tulovi, Alta rannan airot souti, Päältä rannan pää näkyvi, Tuo sulle sinisen silkin, Sekä uuet ummiskengät." Katrin kosijat.
Tahtoisin mieluimmin pitää tyttäreni kotona niin kauan kuin he viihtyvät ja elävät onnellisina luonani. Mutta kun tyttäret ovat kasvaneet suuriksi, niin ei voi enää olla heistä varma. Hiiteen kaikki kosijat ja kysyjät! Täällähän voisimme elää kuin taivaassa kaikki yhdessä, saatuamme kaikki näin hyvästi kuntoon. Muutamia pieniä parannuksia vielä voisi tehdä, mutta ehtiihän ne vielä kun joutuu.
LALLI: Ka, ka, eihän sinulla niin kiire liene, ettet lähteä ennätä, Ei ole hoppu hyväksi. KERTTU: Ala vaan laputtaa! Monet ovat täältä komeammatkin kosijat nurpolla nokin lähteneet. KERTTU: Niissä hän talvella tarkeneekin! INKO: Kestää kylmän tämä poika. KERTTU: Saatpa nyt kuitenkin paikata mökönturkin itsellesi. SINIKKA kuiskaa jotakin hätäisesti äidilleen.
Tuli kolmelta kosijat. Oikein emoni ennen Lauloi lapselle minulle, Sanoi saavani minunki Sulhon kaunon ja sorian, Mustakulmaisen, korian; Sanoi saavani varahin, Viientoista vuoen päästä.
Kului vuotta viisitoista, Kului vuoet, vieri päivät, Kului kultainen ikäni, Vieri aika armahampi, Päivä kaunis karkaeli, Tuli kolmelta kosijat, Tuli kun emoni lauloi: Suru työnti sormuksia, Itku huivia isoja, Kolmas kuolema tulevi Kotihinsa korjoavi. Jo tulevi Tuonen Tuomas.
Siitä syntyi tulinen tappelu kiven ympärillä. Luitaan myöten laihtuneet kosijat kävivät toistensa kimppuun ulinalla, rähinällä ja repivät toisiaan niin, että karvat pölisi. Narttu, joka oli piiloutunut kiven alle, ilmaantui sieltä taistelua ihailemaan, höyläkehteli siinä ympärillä, niinkuin olisi tahtonut joka puolelta nähdä ja iloita siitä, mitä näki.
Tämä kaikki tulee aivan selväksi, silloin kun molemmat kosijat 18:ssa runossa toistamiseen ja yhtä-aikaa saapuvat Pohjolan tuville. Heidän lähetessään Louhi tyttäreltään kysyy: »Kummallenko mielit mennä, Kun tulevat tahtomahan Ikuiseksi ystäväksi, Kainaloiseksi kanaksi?» Itse äiti neuvoo häntä Wäinämöiselle; sillä tämä »Tuopi laivalla eloa, Aluksella aartehia», jota vastaan Ilmarinen vaan