United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Nyt, armaani", sanoi Dora, vetäen Eugenin viereensä pienelle sohvalle ja nojautuen häneen, "nyt meillä on sopiva 'ympäristö' jutuille ja kertomuksille... Minkätähden luulit, että et koskaan tulisi onnelliseksi?" "Ah sitäkö ... en ymmärtänyt, mitä tarkoitit, olin unohtanut sen", vastasi Eugen hymyillen, "enkä tiedä, uskallanko puhuakaan siitä." Doran kasvot synkistyivät.
Ja sinä kun luulit, Matti, että se oli rautapellistä pitkin matkaa. Lienenkö tuota luullut? Luulit, luulit ihan varmaan ... etkö muista, kun istuit vielä pirtin penkillä ja hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, että Mutta Matti ei ollut Liisaa kuulevinaan... Ja sitä on tuota suoraa tietä ... kuinka pitkältä liekään? kyseli hän. Onhan sitä siinä ... yhtä tasaista taivalta. Vai yhtä tasaista?
REITA Ei minulla ole, vaan isälläni oli. Luulit saavasi hänen tietonsa, kun hänen henkensä sait; luulit hänen oppinsa anastaneesi, mutta mennessään hän ne vei. REITA Et osannut loveen langeta, et tulevia tiedustella, et oikeata taikaa tehdä, niinkuin isäni osasi. Puoskari olet! PANU Hammas suussa synnyin! REITA Siksi oletkin susi semmoinen. OLAI Joko nyt kehut sillä, minkä äsken kielsit?
Oi Eeva! niin monena yönä, jolloin ehkä luulit minun nukkuvan rauhallisesti, olen istunut ovesi takana, kuuntelemassa itkuasi, olen itkenyt kanssasi ja rukoillut puolestasi. Minä en rohjennut tulla huoneesesi, syystä että luulin sydämmesi olevan minulle suljetun!» Leonore itki katkerasti.
"Että luulit täällä tapaavasi kuolleen sulhasen", virkkoi isä, "vaan tapasitkin elävän, joka voi ottaa hyväksensä sinun rakkautesi osoitteet ja niihin myös vastata. Tahtoisinpa tosiaan, jos ei se olisi syntiä, kiittää Herraa taivaassa, että tämä tapaus on sinut arvaamatta saanut näyttämään myös olevasi vaimo-ihminen.
Minä kun luulin Mitä luulit? Että sinä päinvastoin olisit aina iloinen ja nauttisit elämästä runsaammin kuin muut. Kuinka tulit siihen luuloon? Nooh kaikesta mitä näin ja kuulin. Olethan seuroissa niin säkenöitsevän vilkas ja huvitettu Hm Ja pidät meidän hiljaista elämäämme täällä sietämättömän ikävänä. Jota se tosin onkin. Meitä se kuitenkin tyydyttää. Kun ette tiedä paremmasta.
Hän kääntyi katsahtamaan taakseen ja sieltä Jori tulikin. »Kauanhan te viivyittekin. Minä luulin, että te...» »Te?» keskeytti Jori Elsan puheen. »Sinä», sanoi Elsa ja punastui. »No mitä sinä minusta luulit?» Elsa oli vähän aikaa vaiti, katsoi sitten Joria nauraen silmiin ja sanoi: »Minä luulin vain sinua teiksi.»
Enhän minä kysynyt salaisuuksiasi, en rikoksiasi." Ja toisinaan näihin valituksiin liittyi ankarampaakin: "Joka noin voi jättää rakastavan vaimonsa, ei ansaitse rakkautta. Rahallako luulit tuskani huojentavan?" Kun äiti vihdoin tervehtyi, oli hän suuresti muuttunut entisestään. Hän oli kuin hauraaksi poltettu rauta, oli ilman jäntevyyttä, ilman voimaa.
Kyllä minä olen puhdas, mutta sinä oletko sinä oikeutettu puhdasta vaatimaan...?» »Olenko minä oikeu...?» kuohahti Olavi, mutta lause jäi kesken ja hän vaipui takaisin sohvalle, tarttui molemmin käsin päähänsä ja ummisti silmänsä kuin pahaa näkyä torjuen. »Sinulle olisi ollut oikein», jatkoi Kyllikki, »jos asia olisi ollut niinkuin luulit niin olisi pitänyt olla!
"Tule tänne luokseni hiukan, armas neitini". Kun Emilia lähestyi häntä, nousi hän äkkiä sohvalta, pisti kätensä hänen taskuunsa ja veti esille siitä pienet saksit. "Jesus!" huusi Emilia ehdottomasti. "Ne on saksit?" änkytti luutnantti. "Luultavasti. Mitäs luulit löytäväsi? Ehkä pistoolin?