United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minkälainen ihminen hän oikeastaan mahtoi olla. Hän katui sydämmessään, että oli ruvennut mihinkään tekemisiin tuonlaisen kanssa. Vanhat muistot nuoruuden ajoilta hänet huomaamatta olivat siihen houkutelleet. Mutta nyt hän koettaisi päästä erilleen mitä pikimmin. Lopo ei huomannut, kuinka rouvan kasvot synkistyivät, sillä hän innostui leikkimään Pekan kanssa. Tu tui, tu tui uu äsäsäsä.
Hänen epäsuosionsa oli kasvanut samassa määrässä kuin hänen mielensä ja kasvonsa synkistyivät; iloa rakastava Kristiina ei voinut sitä kärsiä; hän tahtoi nähdä iloisia kasvoja ympärillänsä. Lisäksi oli paroni jonkun huolimattomuuden kautta suututtanut kuningattaren ja siten antanut hänelle tilaisuuden osoittaa suuttumustaan. Hän sai nyt pitkällä nuhdesaarnalla osansa, vieläpä runsaalla mitalla.
"No, neiti Cecilia," sanoi Vigert, kiitettyään viimeisestä hupaisesta seurasta ja kerrottuaan terveisiä Hedenstamin perheeltä, "kuinkas se Burströmiläisten juttu edistyy? Pitkällekö jo olette päässeet?" Hän kääntyi neitiin päin ja hänen silmänsä säihkyivät, jota paitsi suun ympärille ilmestyivät pienet ivalliset piirrot. Cecilian kasvot synkistyivät; hän nykähytti olkapäitänsä kärsimättömästi.
"Peräytyä!" kuului kolkosti soturein rivistä. Kaikki kasvot synkistyivät, kaikki silmät tirkistivät maahan. "Mutta olemmehan voittaneet!" huusi eräs nuori upsieri. "Meidän on kuitenkin peräytyminen!" sanoi Sandels. "Se on ylipäällikön käsky". Kun tämä käsky ilmoitettiin voittaville sotamiehille, nousi yleinen valitus.
Nyt synkistyivät hänen kasvonsa siinä määrin, että lapset miltei peläten häntä katselivat. Ja hän sanoi ikäänkuin itsekseen: Uusi aika! Heti sen jälkeen hän kääntyi jälleen tointuneena ja kirkkain silmin Anna Sofian puoleen: Pane enemmän puita pesään, tyttöseni, kernaammin katselen liekkejä kuin tuhkaa. Ja istu niin, että paremmin näen sinut, lapseni.
"Nyt, armaani", sanoi Dora, vetäen Eugenin viereensä pienelle sohvalle ja nojautuen häneen, "nyt meillä on sopiva 'ympäristö' jutuille ja kertomuksille... Minkätähden luulit, että et koskaan tulisi onnelliseksi?" "Ah sitäkö ... en ymmärtänyt, mitä tarkoitit, olin unohtanut sen", vastasi Eugen hymyillen, "enkä tiedä, uskallanko puhuakaan siitä." Doran kasvot synkistyivät.
Kreivin kasvot synkistyivät, ja paljon katkeruutta oli hänen äänessään, kun hän vastasi: "Tuo puhe oli hyvä ja riittävä semmoisena aikana, jolloin yksityisen rakkaus sai kasvaa sukurakkaudesta; jolloin veljeä rakastettiin sentähden, että hän oli veli, se on: oli meidän lihaamme ja vertamme; jolloin veri yksinään päätti, siitä yksinkertaisesta syystä, että henki oli vielä vangittuna eikä uskaltanut ottaa puhevuoroa ihmisten keskinäisissä kiistoissa.
Yht'äkkiä synkistyivät kuninkaan kasvot, kun hän huomasi erään komean, kankean ja suoraselkäisen ukon, joka salin alimmassa päässä katseli vilinää samalla välinpitämättömyydellä kuin halonhakkaaja metsässä katselee muurahaiskekoa. Kas, tuollapa on tukki, joka kelpaisi vaikka Englantiin vietäväksi, virkkoi kuningas. Missä hiidessä olen tuon miehen jo ennen nähnyt?
"Neiti Barneken on hankkiva itselleen paremman ruokahalun päivälliseksi", lausui pastori äkkiä, "hän ja minä olemme päättäneet aamupäivällä lähteä ratsastamaan, ja se on liikunto, joka tavallisesti kiihoittaa ruokahalua." Kreivittären kasvot synkistyivät äkkiä.
Kreivi on oleva tyytyväinen, työni menestyy! lisäsi hän hiljaa hymyillen ja samalla synkistyen. Mestari Pietari oli ylen huonolla tuulella. Hän mörisi kuin kahlekoira kaikille, joita kohtasi. Mitä enemmän hovimestarin otsa kirkastui, sitä enemmän tilanhoitajan kasvot synkistyivät. Kurja Mainiemi! hän huokaili.