United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuollapa eräs vanha niinimatto, niinkuin käsketty. 4:S SOTAMIES. Takalukossa niinkuin pitääkin; mutta visseyden tähden tämä tynkö vielä vasten ovea; samoin myös Muori Mauran ovelle, ja vartokoo hetken ennenkuin ehti heille apu. TOMMI. Skool! Eläköön kuningas! TOMMI. Skool, te siellä oven takana, skool, koko mailma! KAIKKI. Hurraa! 4:S SOTAMIES. Hyvin tehty!
He astuivat turvallisina ja iloisina eteenpäin, kumpikin virsikirja kädessä. Tuollapa tuli talonrenkikin, tuo hiljainen kummallinen mies, joka aina oli ensimmäinen työhön mentäessä ja viimeinen sieltä tultaessa; hänelläkin oli virsikirja; No niin, seuratkoon kukin taipumustaan! Niin ikäviä sanomalehtiä ei hän ollut kaukaan aikaan lukenut.
»Lapsi, lapsi!» sanoi patruuna. »Missä sinä päiväsi päätät tuommoisella luonnolla?» Sitte hän lisäsi: »Mutta tuollapa tulee Mikko kuormansa kanssa, jota sinun täytyy mennä purkamaan.» Kalle meni, vaikka oli vaalea häpeästä ja vihasta.
Emmerich ilmoitti mielihyvänsä muutamilla iloisilla sanoilla ja Herkules virkkoi nauraen: "Tuollapa nyt lähtevät romuinensa ratsuinensa. Eivät tule takaisin pian, luulen minä, kun ei täällä ole muuta saatavana kuin pyssynluoteja. Tyhmät Maronit. He eivät löydä aarre-aittaa".
Olisihan synti antaa tytön olla täällä yksinään ikävöimässä, kun kaikki muut nuoret ovat iloitsemassa. Ahaa, tuollapa hän jo tuleekin lehmineen. Jestapoo, kuinka sievä ja soma hän on. Ventta! menen tuonne puun taakse piiloon ja teen hänelle pienet kepposet.
Tuollapa minun omani, Tuolla puoll' on puolisoni, Tuolla aaltojen takana, Takana selän sinisen. Miks' ei soita suu soria. Miks' ei soita suu soria, Eikä kieli keikellehä? Siks' ei soita suu soria, Eikä kieli keikellehä, Kun on poissa kultaseni, Muilla mailla marjaseni, Valkia vaeltamassa, Armas maita astumassa; Huuhalla ei oo' huomenkoite, Peroksella pesty litsa.
Akka tuo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Ei ole surmattu sukusi, viel' ei kaatunut Kalervo. On sulla iso elossa, maammo maille tervehenä." "Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: missäpä minun isoni, kussa kaunis kantajani?" "Tuollapa sinun isosi, tuolla kaunis kantajasi Lapin laajalla rajalla, kalalammin laitehella." "Oi on armas akkaseni!
»En minäkään halua mitään virkaa erittäin, koska minulla on hyvä koti, mutta minä tahtoisin kodissani olla enemmän tarpeellinen.» »Ei minua miellytä ensinkään tuollaiset. Minä soitan, laulan, tanssin ja ompelen, silloin kuin haluttaa mutta tuollapa Selja ja Arvo tulevat juosten.»
Hän luulee minun saaneeni ne markalla, en uskaltanut sanoa hänelle oikeata hintaa, hän kun muutamissa kohdin on niin turhan tarkka. Niin että muista vaan pitää suusi kiinni. RIIKKA. Kyllä kyllä tok'. Mitäpä sen kauppiaan tarvihtee sitä tieteekään, rouvan asia kait se on. ROUVA PENTTINEN. Minun, tietysti. Mutta ne herrat aina tahtovat pistää nenänsä joka paikkaan. Kas, tuollapa Vannykin jo tulee.
Tuollapa taas, vasen kuss' iki-itketyn taiston ol' ääri, kuulu Aleksandros soti, mies Helenen hiusheljän, kiihtäen kumppanejaan sekä kannustain kahakoimaan; virkkoi astuen luo heti Hektor, nuhteli julki: "Surkea mies, kuvaurho, sa kuihkoja, naisien narri, Deifobos mihin jäi, Helenos mihin, ruhtinas uljas, Asios Hyrtakon juurt', Adamas mihin, Asion poika? Missä on Othryoneus?