United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän toki minua lohduttaisi ... hän suruni ymmärtäisi, koska hänen kuulin ennen usein puhuvan siitä, mikä voima on rakkaudella, huokaili hän ja kiitti sydämensä pohjasta Jumalaa, että oli edes Juusesta päässyt. Näin vaikeroiden itki Maria yksinäisyydessä myöhään yöhön, ja nojasi polttavan otsansa akkunaa vasten, jota elokuun kuutamo valaisi niin lumoavan juhlallisesti.

"Tänään on kymmenen vuotta pikku Annetten kuolinpäivästä", huokaili Millerin rouva, noukkiessaan piirongin laatikosta muutamia vähäisiä kapineita, jotka olivat kuuluneet heidän ainoalle lapsellensa.

Ei sitä ihmisrukka tiedä milloin täältä temmataan... Ei ennättänyt edes tänne kartanoon kuolemaan, kun jo oli näin likellä. Olis' ehkes saanut kuolla entiseen isän kotiin" ... huokaili Korpelassa läksiämenä oleva Maija-muori.

Voi, kaikki on hullusti, huokaili muori parka, Jumala varjelkoon, mutta pelkään että Antti lopulta surmaa itsensä, hän tulee huonoa huonommaksi, kuulin kuinka hän yöllä vaikeroi ja sitte hän kahtoo ihmiseen niin kummallisesti ... en tii'ä mikä lie, mutta on kuin paholainen olisi vie'ä silmät, kun hän oikein minua töllistää...

Illoin, silmäillessään kulunutta päivää ja tarkastaessaan itseään tuli hän aina surumieliseksi ja alakuloiseksi. "Mitä olen tehnyt." huokaili hän tavallisesti, "en mitään, en niin mitään. Koko päivä, niin monta kallista hetkeä on kulunut, ja miten olenkaan ne käyttänyt?"

"Niin, mutta nyt muistaakin, minun on tänään iltahuvihin mentävä, ja minulta puuttuu rahaa. Sinun täytyy lainata minulle joitakuita kolikoita." "Minulla ei ole muita rahoja, kuin ne, jotka ovat taskussa," huokaili valtioneuvos puolikuolleena.

Meidän, näet, pitäisi päästä selville siitä hyyrystä. Tässä on kohta toinen kuukausi lopussa, enkä minä vielä ole saanut penniäkään viimeisestä.» »Ettehän te ole, kyllä sen tiedän», kuului Marin hiljainen vastaus. »Itsekukin, näettekös, tarvitsee omansa. Ja vaikeammaksi tulee teidänkin maksaa, mitä enemmän velkaa karttuu.» »Kun pääsisi edes kesään», huokaili Mari.

Mut vanhus huokaili: "Oi herra, halvan valitus on halpa; Ei kostu kuitenkaan Surunsa kultaisilla antimilla. Minulla tytär oil, Hän oli leivoni ja pyhä kuvain. Olipa orjatar, Ja valtasi, se hänet multa ryösti." Ja ylös ruhtinas Punastuneilla kasvoilla nyt katsoi: "Miljutin," lausui hän, "Ei täältä huolineen nyt kenkään käänny."

Hän käänsi päätänsä ja silmäili heimolaistansa, kun tämä astui ulos: hänen katkera katsantonsa lauhkeni vähitellen, kun Bostenag poistui: alakuloisuus astui ivan sijaan; hän huokaili, hän heittäysi sohvalle ja peitti kasvonsa käsillään. Yhtäkkiä hän nousi ja astui epätasaisesti ja kiivaasti edes-takaisin huoneessa. Hän seisahti, hän nojautui yhtä pylvästä vastaan.

Ja kuusikko taampana huokaili, niin kuin matala, harva kuusikko huokailee ison tuulen käsissä, aivan kuin keuhkojen puutteessa hätäillen ja tempoen. Emäntä oli arvatenkin mennyt kylään, koska kaikki oli niin hiljaista ja yksinäistä. Mies sängyssä muisti yhä selvemmin mitä kumpanenkin silloin sanoi. Martti sanoi... Hän sanoi...