United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tänään seison minä morsiamena, vaan kyllähän tulee kerran teidänkin vuoronne. Mutta malttakaas vähän! kohta tulee soitantoa, ja silloin syntyy siitä toinen elämä." Kotvasen kuluttua saapuivat todellakin luvatut soittoniekat, pari rivakkaa renkiä, joista toinen soitti viulua ja toinen puhalsi klarinettia. Ja nyt syntyi todellakin toinen elämä.
Kun kansa on ainoa kapitalisti ja maanomistaja, rajoittuu yksilön omistusoikeus luonnollisesti hänen vuotuiseen eläkkeeseensä ja sen avulla hankittuihin talous- ynnä käyttökaluihin. Kun hän kuolee, lakkaa hänen eläkkeensä samoin kuin eläkkeet teidänkin aikakaudellanne. Hautajaisia varten myönnetään erityinen summa. Jälkeenjääneen omaisuutensa saa hän määrätä, kenelle tahtoo».
»No sinulta ei siihen ainakaan lupaa kysyttäisi», tiuskaisi emäntä. »Eipä tiedä?» »Sen tietää ihan puhtaasti! Mitä tekemistä sulla on meidän asiain kanssa? Pidä sinä vaan huoli omistasi.» »Minä *pidän*, siitä ei ole pelkoa. Eikä sitäkään tiedä, vaikka minulla olisi jotain tekemistä teidänkin asiain kanssa.»
Sitten kyseli hän asevarastoista ja lopuksi näytti hän minulle suuren joukon valokuvia niiden joukossa oli teidänkin valokuvanne ja pyysi kertomaan kaiken, mitä tiedän niistä henkilöistä. Varsinkin näytti hän minulle muutaman vanhemman puoleisen herran valokuvaa ja lupasi, että minä saan suoraapäätä hänen kansliastaan lähteä vapauteeni, jos vain kerron, mitä siitä herrasta tiedän.
Talonpojan nimi, jonka luo tulimme, oli Matti Paavalinpoika. Hän kysyi mistä minä olin. "Hollolasta", vastasin minä, ja mies sanoi ihmistä siellä suuriksi veijareiksi. "Ei kaikki kuitenkaan. Eikö teidänkin pitäjässä ole veijareja joukossa?"
Kuolemme, mut ikiaikojen taakse kiertää auringon ympäri Maa, yhä helmastansa uudet elämät nostain, uudet syttäin kipunat yöhön, elämät uusin lemmenliekkeinensä, elämät uusin taisteluin ja haluin, uutten jumalten kunniaksi kaikaa laulunsa uudet. Syntymättömät, te käsihin joiden soihtu se joutuu, jonka me hukkasimme, teidänkin vuoro on, lastenne, lastennelasten kadota kerta.
Aina vain on Yrjö levollinen ja tyyni, levollinen kuin hakotukki, joka hänen edessänsä seisoo. Kysyin häneltä tuonoin syödessämme: mikähän on edessänne teidänkin tämän maailman perästä? "Arvatenkin kuolema", hän vastasi välinpitämättömästi. "Mutta mitä tulee kuoleman perästä", kysyin. "Niin, sanos muuta", vastasi hän entiseen tapaansa. "Mitäs olette ajatelleet omasta tilastanne?"
Kauvan olen minä huomannut teidän olevan kolkkilaisten asiamiehen", sanoi Katru närkästyneenä. "No mutta jotakin teidänkin päähänne lykkää! Pahaksi onneksi mielipiteillenne, en kuulu ollenkaan niiden ihmisien joukkoon, jotka asiamiehen ammattia harjoittavat naimis-asioissa.
Minä olen vaan matkamies maan pinnalla." "Ovatko teidänkin vanhempanne kuolleet? Te ette kuitenkaan ole paljon vanhempi minua." "Pikku herrani," sanoi Kenelm totisesti, "minä olen vasta tullut täysikäiseksi; ja te, luullakseni, olette neljäntoista vuotias." "Oh, kuinka lystillistä!" huudahti nuorukainen äkisti. "Eikö se ole lystiä?"
Olkaa varoillanne, hyvä herra; Sudenketot ovat vihoissaan, nyt he taistelevat henkensä edestä. HOOKON. Sinäkö se olet, vanha Guthurm Erlandin poika? Sinä olet taistellut sekä isäni että isoisäni puolella. KAUPUNKILAINEN. Jumala suokoon, että voisin taistella teidänkin puolellanne. HOOKON. Sinä olet siksi liian vanha, eikä tarvetta ole; miehiä tulee ympärilleni joka taholta.