United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin astuivat äänettöminä jonkun aikaa, kunnes nuorempi taas alkoi: "Eikö teidänkin mielestänne ihmiset ole nykyaikana paljon hurskaampia tai ainakin yhtä hurskaita kuin entisinä aikoina?" "Hurskaampiako? Ei, hitto vieköön vanhoinakaan aikoina oltu pakanoita, mutta silloin siitä ei niin ylpeilty, ei niin paljon turhaa lapetta laskettu; liian vähä ja liian paljo on yhtä hullu, he, he."
Niin, teidänkin kotonanne, joskin näimme toisiamme myöskin paljon muualla, ainakin vuoden ajan! Sepä ihmeellistä!... Sitä se nyt ei pitäisi ainakaan olla, vaan jokapäiväistä ja luonnollista! Ettekö muista nimismiehenne kasvattitytärtä, joka hänen kanssaan oli muuttanut kaukaa kylmästä pohjoisesta sinne Etelä-Suomeen? Jo muistan, nyt se tuli jo mieleeni! huudahti nyt Aarnio innoissaan.
Kuinka kauheaa se mahtoi olla?« kuuli Johannes Marian sanovan, kun tuli hänen viereensä. «Mutta kreivi, ettekö pelännyt teidänkin vuoronne tulevan kuulain lentäessä, kanuunain paukkuessa?« Kreivi G nauroi. «Jos sotilas sodassa rupeisi ajattelemaan omaa vaaraansa, niin olisi tappio valmis kaikissa sodissa «. Johannes kumarsi.
Mutta, tuota, kuinka olette täällä ... ja tällä tavoin ulkona kadulla? SELMA. Me vietämme täällä kaupungin äärimmäisessä reunassa sellaista maalaiselämää. Tulin tähän lukemaan erästä kirjaa, niinkauan kuin hämärältä voi. RAHIKKA. Vai on teidänkin varanne niin vähiksi käyneet. Täällä asutte! RAHIKKA. Saanko käydä tähän istumaan? SELMA. Käykää vaan.
Ei sinun, rakas Hiljaseni, noin olisi tarvinnut kiiruhtaa, sillä ei minulla täällä mitään hätää ollut. Minä voin nyt koko hyvin, ja vanha täti minua kyllä olisi hoitanut, jos pahoinkin olisin voinut.» »Täti hyvä, tulin minä teidänkin vuoksenne, mutta tulinpa toisenkin asian vuoksi. Täti, paroni on minua omaksensa pyytänyt.» »Hilja, mitä sanot? Oi, sitä olen kauan toivonut!
Sen jälkeen, odottamatta hänen vastaustaan, kääntyi hän Gabriellen puoleen ja jatkoi: "Vai miten, neiti Gabrielle, eikö teidänkin mielestänne ihminen tule sekä paremmaksi että onnellisemmaksi tietäessään, että voi löytyä sellaisia henkilöitä tässä synnin ja heikkouden maailmassa?"
Sitten pani taas vereksiä tupakkia piippuunsa, johon Tapani antoi tulen. Vedeltyään muutamia henkisavuja Dampbell alkoi: "Kyllähän minä sen sanon, että jos varsinkin olisitte naimaton, niin kyllähän minä teistä miehen tekisin... No, se on tehty mikä on tehty. Jälelle mennyttä kiveä ei saa ruveta katsomaan. Kyllähän niitä vielä keinoja löytyy teidänkin suhteenne, kunhan tässä koteudutaan.
"Kuules, Paavo", alkoi Rietu, "näkyikös teidänkin kylässä tuo taivaan näky silloin?" "Niin sekö, kun aurinko meni piiloon? Näkyi kyllä". "Kyllä maar tekin pelästyitte?" "Pelästyipä siellä moni muukin. Niinpä meidän herrakin.
"Minähän juuri varta-vasten sitä tarkoitusta varten laitetun torven avulla sainkin aikaan tuon hirveästi kamalan äänen, joka saattoi teidänkin urhoollisen sydämenne tuskasta sykkimään! Tuo oli kovin hullunkurinen ajatus eikö niin? Mutta kun minä tiedän kuinka taika-uskoisia ihmiset, viisaimmatkin niistä, ovat, niin päätin kuningatarta kohtaan koettaa ennakkoluulon voimaa.
Minusta tuntui ensi aikoina, niinkuin olisin ollut toiseen maailmaan lumottuna." "Niin, pian annoitkin lumota itsesi ja nait koko paikkakunnan kauniimman tytön, he, he, ja se, se olikin oikein," vastasi vanhus. Kääntyn meidän tuttuumme jatkoi hän: "Pitääpä teidänkin naida tyttönen meidän pitäjästä."