United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuljimme vain jäykkinä milloin rinnatusten, milloin jäljekkäin, minä vihaisena ja ylpeänä, kiihottaen kaikin tavoin näitä hillittömiä ja syntisiä tunteita; Alan taas vihaisena ja häpeissään, häpeissään siitä, että oli hävittänyt rahani, ja vihoissaan, kun minä olin siitä niin kovasti pahastunut.
»Minä luulen että hän on vihoissaan», sanoi Witt. Katsos vaan kuinka hän sylkee! Hän on varmaan hyvin kiukkuinen kapine!» Samalla tuli kuningas heidän luokseen ja rupesi sylkemään. »Mitä te tässä tollotatte?» ärjäsi hän. »No ei mitään, herra majesteetti», sanoi Witt. »Me halusimme vain vähän katsella teitä.»
Välikirjat oli Vaaralan miesten kanssa tehty ja päätetty peikoine perheineen muuttaa Vaaralaan asumaan. Viime yönsä vietti Antti Tannilassa. Katkonaisesti hän nukkui ja säikähtäen heräsi joka kerran. Oli kuin henkihaltijattaret olisivat olleet vihoissaan eivätkä voineet suoda lepoa. Paljon ennen päivää hän jo kokonaan valveutui ja mieli oli musta kuin terva; hän ei tiennyt mistä se oli.
"Kenties", sanoi Vitiges, "on onni, että sinun valasi säästää meiltäkin päättämisen vaivan, sillä varmaa on, ettemme tahdo sellaista hallitsijaa, jota sinä et voi tunnustaa. Menkäämme siis rauhoittamaan kansaa ja sietäkäämme tätä kuningasta niin kauan kuin häntä voi sietää." "Mutta ei hetkeäkään kauempaa", sanoi Teja lähtien vihoissaan ulos.
Mutta meidän lapsiamme ei suvaita missään, ei maalla eikä kaupungeissa. Yksi joskus jätetään henkiin huvin vuoksi, mutta muut hukutetaan kivi kaulassa. Miltä se tuntuu äidistä!" "On niitä kissoja sittenkin tarpeeksi paljon." "Enemmän teitä on. Ja jos vielä väität vastaan, kaadan mustepullon kirjoituksellesi", ärähti Ville vihoissaan. "Väitän minä", vastasin kiusallakin.
»Mitä saarnaaja käski rakastaa?« «Pirua«, ajatteli Kärmälä, joka vihoissaan oli kuullut kirkossa ahneudesta puhuttavan; mutta kuuluvasti sanoi hän: «Jumalaa, senhän jokainen tietää ennenkin«. «Saarna ei siis teidän mielestänne ollut hyvä?« «Olipahan tavallinen«, mumisi Kärmälä. Kirkkomaalla. Johannes oli jäänyt kirkkomaalle seisomaan väen joukkoon.
JAGO. Ken aina kaunis on, ei koskaan pöyhkä, Nopea kieleltänsä, mut ei röyhkä; Ken rikas on, mut kultiaan ei näytä; Tahtonsa saada voi, mut sit' ei käytä; Vihoissaan kostollen voi sijaa antaa, Mut kiukun karkoittaa ja herjan kantaa; Ken järjeltään niin lyhyt olla kaihtaa, Ett' turskan päähän lohen hännän vaihtaa.
Eukko kertoi nyt, mitä torilla oli tapahtunut. "Voi! tyttäreni tahtoi notkistaa polviaan näiden kristittyjen seassa", huusi ukko vihoissaan, "enkä minä tiedä mitään kaikesta tästä! Sinä näyt tahtovan, että ajan sinut pois talostani?" "Mestari, antakaa minulle anteeksi". "Mene matkoihisi", vastasi ukko jäykästi. Eukko lähti hämmästyneenä pois.
LIISA. Sen kyllä uskon; kuitenkin täytyy olla jotenkin rohkea, kun häntä tohtii katsellakaan. Minusta tuntuu aina, kuin hän olisi minulle vihoissaan. Voiton katse on paljoa lempeämpi.
Sinua ajattelin päivin ja öin ja muistelin sinua siitä asti, jolloin lapsena istuit sylissäni. 'Lintusemme on lentänyt kauas etelään, sanoin Laagjelle, 'mutta Jaampa lähtee vielä kerran häntä etsimään ja tuo hänet takaisin jälleen. Sitten läksin matkaan ja, kiitos Jumalan, vihdoinkin olen sinut löytänyt." "Eikö vanha isäni ole minua unhottanut? Onko hän minulle vihoissaan?" kyseli Laila.