United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on meidän oma salaisuutemme.» »Naapuri», kuiskasi Witt takaisin, »kuinka sinä voit luulla minua niin tyhmäksi? En minä meidän salaisuuttamme ilmaise! No, pojat», sanoi hän, »mitenkä teidän päähänne voikaan pälkähtää, että me muka olisimme tapelleet ja siitä syystä istuisimme täällä? Ei, me istumme täällä hyveittemme vuoksi, ja kun meillä ei ollut kortteeria, niin me hankimme sen itsellemme.»
MARTHA. Onpa teillä pappanne ja mammanne. MAIJU. Pappa ei välitä lapsistaan mitään. Hänelle on yks' sama, jos meitä on tai ei. MARTHA. Eikö välitä? Herranen aika, kaikkia teidän päähänne pistääkin. Vai ei välitä! MAIJU. Jospa minä kertoisin teille yhden asian, Martha. Mutta lupaatteko olla vaiti? MARTHA. Lupaan, tietysti. MAIJU. Kunniasanalla! MARTHA. No niin, kunniasanalla!
»Ja silloin», saarnasi Sakari ihan vuolaalla voimalla: »silloin minä sanonkin, että: Katso maallinen viisaus, se ylpiä, mutta hedelmätön vaimo, joka jokaiselle helmaansa hempiästi nostaa, on valmistanut vuoteensa teidän päähänne ja elää siellä niinkuin kenokaula Jerusalemin tytär ylpiästi, ja makaa kauhiassa haureudessa, mutta lasta hän ei saa.» Ihanaa!
Mitä rojua te olette tänne kasannut. Tiedättekö, hyvä ystävä, tekisitte hyvin, jos pitäisitte huolta vain nauriista ja porkkanoista, sillä puiston olette, senjälkeen kun täältä lähdin, kokonaan pilannut, ja näyttäähän tämä pieni kyhäys tässä ihan kanakopilta. Mistä taivaan nimessä olette saanut päähänne ruveta ripustelemaan kukkasia seinille. Sehän on naurettavaa!
Mutta aina vaan piti Lauri hattua kädessään uskollisena Gentilhommen seuraajana. Hän rupesi jo vähitellen pitkästymään paljain-päin-oloon. Hän nosti hattuansa, päähän pannakseen, vaan laski sen jälleen alas. "Mikäs teillä nyt on?" kysäsi viimein Anni. "Kuinka niin?" "Miksi olette paljain päin, vaikka aurinko paahtaa niin sanomattomasti? Miks'ette pane hattua päähänne?"
*Rebekka*. No, eihän se olisi lainkaan kummallista, jos teistä tuntuisi vähän katkeralta, nähdessänne minun, vieraan ihmisen, hallitsevan ja vallitsevan täällä Rosmersholmassa. *Kroll*. Ei, mitä kummaa te ! *Rebekka*. Mutta siltä teistä ei tunnu. Kiitos, kiitos siitä. *Kroll*. Mutta mistä ihmeestä te olette saanut tuon päähänne?
Johannes katsoi kiinteästi silmiin häntä ja lausui harvakseen, paino jokaisella sanalla: Koska teidän päähänne voi pälkähtää kirjoittaa minulle, tosin vähäpätöisen asian johdosta, mutta kuitenkin minulle, joka en ole nähnyt teitä kymmeneen vuoteen ja johon nähden te tuskin voitte asettaa edes hauskan päivällisseuran vaatimuksia. No, mutta herra tohtori!
»Tietysti te myöskin pitäisitte oikeutenanne rakastua johonkuhun toiseen naiseen, kun vaan päähänne pistäisi.» »Rouvani saisi syyttää itseään, jos niin tapahtuisi. Hän ei olisi silloin oikein valvonut etujaan.» Alma katsoi häneen. »Tiedättekö, minä melkein vähän pelkään teitä.» »Se on minulle erinomaisen suuri kunnia.» »Kuinka niin?» »Pelko on heikkouden merkki.» »Ei aina.»
MAUNU TAVAST: Kyllä, se on pälkähtänyt usein teidän päähänne, vaikka te olette nyt liian ylpeä sitä tunnustamaan. Minä tiedän, ettei mikään ole niin omiaan ihmisen sydäntä kaventamaan ja kutistamaan kuin kärsitty vääryys enkä minä tahdo, että te sen takia alentaisitte itsenne johonkin tekoon, mikä ei olisi teidän sisällisen olemuksenne arvollinen. Siis kuulkaa! Minä tahdon korjata erehdykseni.
Minä juoksin edeltäpäin teille sanaa tuomaan. ROINILA. Hän on jo sitten varsin likellä. Kaupungista päin hän, tiedämmä, tulee? SANNA. Eikä, ei! Tuolta ne tuovat häntä järveltä päin. ROINILA. Ne tuovat? Järveltä? Eeroa? Mitä sinä horajat? SANNA. Eeroa? Herra siunaa, kuka tässä vainaasta puhuu? Ei Maunoa siellä tuodaan, Maunoa entistä renkiänne, murhaajaa, ymmärrättekö nyt? Pystyykö päähänne?