United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli ansainnut ne ainoastaan heidän tähtensä, hän toi heille kaikki, ei ottanut soutaakaan omia huvejaan varten, hän koetti innolla lepyttää ja ilahuttaa heidän haamujaan. Koko kortteli puhui kauvan tuosta vanhasta, hullusta herrasta, joka oli ollut melkein nälkään kuolemaisillaan sellaisen pöydälle kootun aarteen, vaimonsa ja tyttärensä valokuvilla uhratun rahan ääressä.
Mariannen kummasteleviin kysymyksiin vastasi palvelijatar: "Rouva otti mukaansa värilaatikon. Minä luulen, että hän maalaa muotokuvan nuoresta herrasta, joka on kuollut." Kun Mathieu ja Marianne kulkivat tehtaan pihamaan ylitse, ahdisti heitä se haudan hiljaisuus, joka nyt vallitsi tässä suuressa työn kaupungissa, missä muulloin oli niin paljon pauhinaa.
Tunnettu on myöskin juttu Fredrik kuninkaasta, joka lupasi olla Pietari Gyldenstjernan vieraana siksi kuin hän oli juonut tyhjäksi pikkuisen viinilekkerin, johon kuitenkin aina salaa laskettiin viiniä lisäksi toisesta kellarista. Minä muistan vielä kolmannenkin tarinan eräästä Thimin herrasta ja tahdon kertoa senkin.
Kyllä ne sitten kasvaa kuoleman hetkellä suuriksi vesoiksi, kyllä se sitte perkele joutuu seulomaan ja pohtamaan synnin tomua vasten silmiä, kyllä se sitte kun kuoleman kamppauksiin tullaan on mies sotkemaan taivaan tietä sen tuhansiin haaroihin, niillä eksyttääkseen pois elämän Herrasta.
Ihastunut! Pitääkö aina olla ihastunut, jos lausuu jostain herrasta mielipiteensä? Tehän sitä paitsi itse pyysitte kertomaan, millainen hän on. Ja tiedän minä sitä paitsi, että hän on ollut kaksi kertaa kihloissakin. Ei kaksi kolmannetta! Ole vait siellä! Nuori herra oli jo lopettanut aamiaisensa ja tuli paperossia poltellen muiden joukkoon.
Silloin tietysti paljaasta sattumuksesta vain ilmestyi päärakennuksen portaille nuori, viehättävä neiti, pappilan vanhempi tytär Aina. "Kas vaan herra N ja aikomuksessa karata pois läpi käsien; kukas sitä olisi uskonut niin kohteliaasta herrasta?
Toisen kerran sattui äitini luona olemaan vieraana muuan korkea virkamies. Tämän teki mieli hieman pilkata Martin Petrovitsh'ia. Viimeksi mainittu rupesi jälleen kertomaan ruostalaisesta Harlus herrasta, joka oli tullut Venäjälle... "Abrahamin ja Isakin aikoina, niinkö?" keskeytti korkea herra. "Ei Abrahamin aikoina eikä Iisakinkaan, mutta suuren ruhtinaan Ivan Wasiljevitsh Julman aikana."
"Ginga sanoo, vaarat uhkaavat nuorta herraa. Herkules häntä suojelee taikka kuolee. Herkules ei koskaan luovu hyvästä herrasta." "Sinua lapsettaa, Herkules," sanoi Emmerich hymyillen. "Vaan jos välttämättä tahdot olla luonani, niin ole ystäväni eikä palvelijani. Sinulla on hyvä, jalo sydän ja sinä ansaitset hyvin rakkauttani. Tule syliini Herkules sillä jalkojeni juuressa et saa maata."
Saarnaaja ei puhu Sokrateesta ja Hieronymosta niinkuin meidän pastorimme; mutta kuinka lieneekään, hän puhuu Jumalasta ja Herrasta Jesuksesta, niinkuin nämät olisivat eläneet kaukaisessa muinaisuudessa ja ammoin, ammoin aikoja sitten antaneet lakeja ja tehneet ihmetöitä. Mutta minä en juuri usko, että muut ihmiset tästä pitävät paljon enemmän kuin minäkään.
Herra teetti reunuspohjaiset varsisaappaat ja hän neuloo sileät pieksut, ilman pohjaa; pilasi nahan pahanpäiväisesti. Kuinka minä nyt herrasta suorian. Sellaista nahkaa minä en saa mistään. Ja hän sanoo Mikaelille: Mitäs sinä, poikaseni, nyt olet tehnyt? Turmioon minut olet saattanut. Herra tilasi saappaat, ja mitäs sinä olet laittanut?