United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muistakaat, ettette luovu hänestä. Jokaisen ei ole sallittu, niinkuin minun, saada vanhana jälleen nähdä sitä valoa, jonka hän nuorena heitti. Minulle hänen sanansa ovat niinkuin ääni kuolleitten maasta, sen edestä sopii kuolla."
*Nimismies*. Minä annan armon teille kaikille, te saatte kaikki mennä kotiinne, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että luovutte johtajastanne ja annatte hänet minulle. Kuuletteko, rosvot ja mustalaistytöt? Te saatte kaikki armon ja anteeksi ja saatte mennä kotiinne, jos vain luovutte minusta ja annatte minut viholliselle. Me rosvot emme koskaan luovu johtajastamme.
Sai onnen palmu laaksoss' siellä, hajonnut Israil ei, se mantuun kiintyi, maass' on vielä, johon sen juuri vei: Ei kodistaan se luovu pois, ei muilla main se elää vois. Mut meidän täytyy kuljeksia, ja muu maa haudaks jää; ei meille isäin leposija oo viime retken pää. Ei paatta jäänyt templihin, ja Herja valtas Saalemin.
Mutta lupauksestani en sittenkään luovu, sanoi hän itselleen päättävästi, ja hänen kasvoilleen ilmestyi ankaran totinen ilme, ja jotakin kivenkovaa välähti syvissä silmissä. Hän nousi päättävästi ja ryhtyi taas toimiinsa. Silloin hän osui katsomaan joelle ja näki hevosen laskeutuvan Paloniemen jyrkästä rantatörmästä joen jäälle. Hän tunsi sen heti Paloniemen vanhaksi raudikoksi.
Oman kalpean hymysikö? Oman onnesi pirstaleetko? Köyhä on uhrisi, liian köyhä, ja sen otan antamattasikin", ilkkui Surutar. "Surutar, Surutar, sääli vielä kerran! Pyydä sydämmeni, pyydä sieluni, mutta säästä nuoren poikani onni!" "Annatko kalleimman aarteesi, niin säästän?" sanoi Surutar. "Annan, Surutar, annan!" "Anna poikasi!" " Poikani " "Luovu nuoresta pojastasi, niin säästän poikasi onnen!"
"Isä", sanoi hän levollisesti mennen miesten väliin, "kuule lastasi. "En tahdo puolustaa rakkauttani, sillä se ei tarvitse puolustamista. Se on jumalallinen ja välttämätön kuin tähdet. Rakkauteni tähän mieheen on elämäni elämä. "Sinä tunnet sieluni. Totuus on sille yhtä välttämätön kuin ruumiille ilma. Ja minä sanon sinulle kautta sieluni: en koskaan luovu tästä miehestä."
ASTEKO S. Minä en jätä hädän ja tuskan aikana syntymäkaupunkiani. Omatuntoni, koko raatikunta ja kaikki ihmiset soimaisivat minua siitä! Voi poloista Turkua! Kenessä löytäisit vihdoinkin suojaa, jos vanhimmat ja arvollisimmat asukkaistasi pötkisivät pakoon? Mutta naisten täytyy kohta lähteä! En minä jätä sinua, en luovu sinusta!
En kellekkään luovu oikeudestani. Mitä myymiseen taas tulee, se on aivan toinen asia." "Sama se!" Kilian vastasi, "kuinka paljon?" "Tuhannen florinia." "Suostutaan. Uskotko sanaani vastaan velaksi?" "Sinäkö sitä kysyt, Diesbach! Vaan tiedä toki, ett'en minä ele vähemmin jalomielinen, kuin sinäkään. Nuo lunnaat eivät jää minun käsiini.
LYSIMAAKOS: Ja jos sinä olisit enkeliäkin puhtaampi, sanoisin saman: luovu vallastasi. Se on kristittyjen oppi jokaiselle. Sillä joka tahtoo ensimäinen olla, hän olkoon kaikkein palvelija. Luovu vallastasi! LYSIMAAKOS: Rauhaan ja onneen sinua kutsun ja iankaikkisuuteen sinua saatan, Luovu vallastasi, Tiitus. Se on se suuri teko, jota sinä tahdoit tietää.
"Mutta sitte sanoi täti, joka ei milloinkaan luovu omista ajatuksistaan: sievä käytöstapa ei ole halveksittava; ja kun näen nokkelan ylioppilaan seisovan konverseeraamassa kädet taskuissa tai rinkuttelevan tuoliaan, niin koetan aina pienellä viittauksella korjata tuota puutetta hänen kasvatuksessaan, vaikka asianomainen sitte suuttuisi tai olisi suuttumatta äidilliseen suoruuteeni!