United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koska en jaksanut kulkea nopsajalkaisten orjien perässä, menin talooni pää täynnä iloisia ajatuksia. "Silloin sanoi ostiarius: 'Herra, hunnutettu orjatar odottaa sinua kirjastossa. "Sykkivin sydämin riensin kirjastohuoneeseen. Aivan oikein! Siellä oli orjatar, jonka olin eilen nähnyt. Hän heitti poimuisen vaipan hilkan kasvoiltaan.
Nämä sanat lausuttuaan kutsui hän Eunikeä. Tyttö tuli, puettuna valkeisiin vaatteisiin, hiukset hohtaen kullalta. Hän ei ollut enää pitkiin aikoihin ollut orjatar. Hän oli ihana kuin rakkauden ja onnen jumalatar. Petronius avasi sylinsä ja lausui: "Tule!" Eunike juoksi hänen syliinsä, istuutui hänen polvelleen, kiersi käsivarret hänen kaulaansa ja pani päänsä hänen rinnalleen.
Mut vanhus huokaili: "Oi herra, halvan valitus on halpa; Ei kostu kuitenkaan Surunsa kultaisilla antimilla. Minulla tytär oil, Hän oli leivoni ja pyhä kuvain. Olipa orjatar, Ja valtasi, se hänet multa ryösti." Ja ylös ruhtinas Punastuneilla kasvoilla nyt katsoi: "Miljutin," lausui hän, "Ei täältä huolineen nyt kenkään käänny."
Tahdon että nämä käsivarteni, jotka nyt tavoittelevat tyhjää ilmaa, pitelevät häntä ja painavat häntä rintaani vasten. Tahdon niellä hänen hengitystään. Jos hän olisi orjatar, niin antaisin Aulukselle hänestä sata tyttöä, joitten valkeiksi kalkitut jalat osoittavat, että he ensi kertaa seisovat turulla. Tahdon omistaa hänet, kunnes hapseni ovat yhtä valkeat kuin Soracten kukkula talvella."
Päästyään pimeään cubiculumiinsa, joka oli kuin ketun luola, heittäytyi hän vuoteelle ja nukkui kuin pölkky. Hän heräsi vasta illalla tai oikeastaan orjatar hänet herätti, ilmoittaen, että joku tahtoo puhutella häntä tärkeän asian takia. Chilon heräsi silmänräpäyksessä aivan valveille, viskasi viitan ylleen, ajoi orjattaren pois edestä ja katsahti varovasti ulos luolastaan.
Vielä tänä päivänä aikoo Vinitius lähettää noutamaan minua. Mutta sinä, joka olet hyvä, armahda sinä minua." Näin sanottuaan kumarsi Lygia maahan, tarttui Poppaean vaatteiden liepeeseen ja odotti sykkivin sydämin hänen vastaustaan. Poppaea hymähti ilkeästi ja katseli häneen hetkisen. "Lupaan sinulle," lausui hän vihdoin, "että vielä tänä päivänä olet Vinitiuksen orjatar."
Hän pysähtyi vasta kynnyksellä, ojenteli käsiään ja äänteli itsekseen: »Kolme onnellista päivää kuvaamattoman onnen päiviä olen elänyt sitten kun sinut näin, siunattu kynnys! Asukoon rauha iäti tässä talossa senjälkeen kun minä olen mennyt. Ja nyt minun sydämeni ei enää koskaan sinusta erkane ja ainoa toivo mikä minulla vielä on, on kuolla!» Onnellinen kaunotar ja sokea orjatar.
Kun viinikellarit vihdoin avattiin, täytti hän todella aikomuksensa, jopa niin perinpohjaisesti, että täydellisesti unohti kylpynsä. Hän tahtoi ennen kaikkea nukkua, ja uneliaisuus kulutti hänen voimiansa siinä määrässä, että hän horjuvin askelin kulki asuntoonsa Suburrassa, missä Vinitiuksen rahoilla ostettu orjatar häntä odotti.
Hän alkoi heitellä tätä ja kolmea, neljää muuta terävää veistä ilmassa ja otti ne toisen toisensa jäljestä kahvasta kiinni hairahtumattoman taitavasti. Katsojat palkitsivat häntä naurulla ja ihmettelyhuudoilla. Mutta orjatar oli temppuja katsellessaan viivähtänyt liiaksi.
Petronius istutti hänet viereensä, silitti kevein käsin hänen ohimojaan ja alkoi katsella häntä ihastuksella, jommoisella tuntija katselee mestarin käsistä lähtenyttä jumalallista kuvaa. "Eunike," virkkoi hän, "tiedätkö, ettet enää pitkiin aikoihin ole ollut orjatar?" Tyttö loi häneen tyynet, taivaansiniset silmänsä, ravisti päätään ja vastasi: "Olenhan, herra, aina."