United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli oppinut koria tekemään; ja, sanoi Jessie, vaikka hän teki kaunista ja taitavaa työtä, oli niissä seuduin kuitenkin ainoastaan harva ostaja. Ja, vaikka Jessien isä suostuisikin antamaan tytärtänsä raajarikko-paralle, niin kuinka tämä voisi niin paljon ansaita, että hän voisi vaimoa elättää?
Harva on niin omaa voittoa etsimättä ja kokonaan uhrautunut tieteen palvelukseen kuin D. E. D. Europaeus, harva saanut niin vähän tunnustusta.
Edessäsi uipi sata, Onkehes käy harva vaan: Onnen tunnet etsiessä, Vaan et sitä löytäessä. Berlin 6/9 H
Kirkossa, vaikkeivät juuri liioin olleet tottuneet Herran huoneessa käymään, Vuorelaiset käyttivät itseänsä aivan siivosti; ja vaikka heidän luonteensa oli hurja ja kesytön, harva vaan osoitti mitään uteliaisuutta tai kummastusta.
Ja minkälainen arkku! Höyläämättömistä laudoista kokoon lyöty, sakealla maalilla mustattu, ja oikein rutiköyhillä vielä niin harva, että kun multaa heitetään päälle, saa kerrankin suunsa ja sieramensa täyteen isänmaata. Minusta ei mikään ole hauskempaa kuin tehdä kiusaa ihmisille. Nautin äärettömästi, milloin minulla on siihen tilaisuutta.
Nukkuos tähtiä katselemasta, vaipuos kuusia kuuntelemasta, uinuos äitisi lauleluun, keinuhun vemmelpuun! Harva on soimi ja hieno on loimi, kuurassa kiiltävi maa. Lämmitä lempi, äityen lempi, varjele lastani valkeaa! Ihmiset emollesi kantavat kaunaa. Saanut en kylpyä, saanut en saunaa. Pysty on kulkea pyytäjän tie sulleko loivempi lie? Harva on soimi ja hieno on loimi, kylmä on yö kuni sois.
Mutta Kirsti oli päättänyt, ettei ainoankaan pitänyt päästä pakoon, ja hän lähti takaa ajamaan. Hän oli niin hyvä juoksemaan kuin harva toinen nainen. Hän päätti saattaa täytäntöön tuiman tuhopäätöksensä.
Silloin kautta kaupungin se huokaa: »Hyv' on heijastella kaikkeutta, kun on itse kylmä, kolkko, tyyni, kaunis maata taivaan tähtein alla, jos on mieli niinkuin taivaan tähti, jok' ei tunne eikä tahdo mitään eikä mitään pyydä maailmalta.» Harva kuulee meren huokauksen; mies vain yksinäinen kalliolla yöhön katsoo, päänsä käsiin kätkee, syöksyy syvyyteen kuin mykkä kivi.
Hän tuli, harva se ilta, Marjalle seuraa pitämään, vaikkei Marja häntä siihen kehoittanut, joskaan ei poiskaan käskenyt. Sama asia se oli heillä useimmiten puheena. Se istui ja katseli Marjaa, kädet helmassa, silmät hellyydestä kosteina. Elä ole niin katkera, Marja. On kumma, ettet sinä ole, vaikka onhan se sinutkin jättänyt? Minä en ole.
ELVIIRA. Tietääkö Eeva? ANNA. Jo eilen illalla hän sai kuulla. ELVIIRA. Mitäs Eeva, kun oli turhaan itkenyt? ANNA. Tietysti oli iloinen. ELVIIRA. Tiedätkö, ketä hän oikeastaan itki? ANNA. Setäänsä, kapteeni Junkkaa. ELVIIRA. Eihän kapteeni Junkka ole hänen oikea setänsäkään, kummisetä vain. ANNA. Niin on, mutta on Eevalle kuin isä ja niin hyvä, että harva isä.