United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heti tarjoutui poika heille palvelukseen, mutta nauraen hylkäsi Lauri tarjouksen, tuumaillen: "sitten menisi meidänkin aikamme hukkaan sinua etsiessä, kun paholainen taas jonkun kerran sinut kuleteltavakseen ottaisi." Silloin päätti poika lähteä pois koko tienoilta, sillä hän huomasi, ett'ei hän nyt enää voisi loukkauksia niin helposti sulattaa, kuin ennen.
Näitä leikkauksia koettivat hänen mieskumppalinsa, tosin huonolla menestyksellä, voimiensa takaa matkia; mutta paholainen näytti olevan huvitettu akasta yksinään; ja niinpä viimein, kun henki hänessä pakoitti häntä sanoja lausumaan, hän äkkiä seisahtui ja alkoi puhua.
»Ei», sanoi Juhani, »kyllä täällä vehkeilee paholainen.» »Tämä kaikki on minusta kuin unennäköä», sanoi ukko Swart. »Mutta jonkun teistä täytyy kiivetä puuhun.» Frits sanoi, ettei hän osannut kiivetä. »Ja minä en myöskään voi kiivetä», sanoi Juhani. »Minun rupee päätäni niin huimaamaan.» Nyt täytyi Kallen panna uudet housunsa alttiiksi, ei auttanut muu.
Nyt he astuivat vaunuun, ja ukko Witt rupesi jälleen pelkäämään. Swartilla oli täysi työ koettaessaan rauhoittaa häntä. »Naapuri», sanoi hän, »katsohan noita muita ihmisiä täällä vaunussa! Nehän istuvat aivan rauhallisina, ja luuletkos, että ne olisivat niin rauhallisia, jos paholainen olisi heitä viemässä? Ja jos sinä nyt niin kauheasti pelkäät, niin istu lähemmäksi minua!
Siellä ne riippuvat kaikki. Antakaa kun lasken: yksi, kaksi, neljä kuus seitsemän! Ne ovat kaikki tallella!» »Tällaista minä en ole vielä eläessäni nähnyt», sanoi ukko Witt. »En voi käsittää tätä.» »Täällä kummittelee, sillä hyvä. Täällä rikeeraa paholainen joukkoineen», sanoi Kalle Witt. »Tällä paikalla ei ole kaikki kuin olla pitäisi», sanoi ukko Witt.
Katsokaa vaan häntä, niin näette, eikö paholainen ole sanaansa pitänyt. Mutta varokaa itseänne, noissa silmissä on jotakin mustan kiiluvaa, joka polttaa. Kun se sitten pääsi niin kauniiksi kuin nyt näette, meni hän Ruotsin leiriin ja antoi kuninkaalle lemmenjuoman, niin ettei kuningas nähnyt eikä kuullut muita kuin häntä seitsemän viikon kuluessa.
Tahdon tavata tuota miestä, sanoi hän kiivaasti. Laittakaa hänet tänne! Voi, kun en tietänyt ennen! huudahti Löfving. Nyt on liian myöhää. Tuo kummallinen mies uskoi minulle että hänet oli lähetetty herra paronin veljen luo Viipuriin ja hän katosi käsistäni niin äkkiä ja selittämättömästi kuin olisi ollut itse paholainen. Valehtelet! huusi Buddenbrock.
Elä nyt, paholainen!... Vaikka johan minä siitä kuulin ja arvasin. Se olisi sinulle koko rapsu, se myllyn repiminen. No mutta onpa minulla siinä toki jo puntti varustettuna, jotta jos tiukka tulee, niin antaa vain huhkia! Mhyy... Vai on sinulla toki sitä vastaan puntti.
Ja jos sitten yltyy maistamaan, niin tuo paholainen ikäänkuin tarttuu kieleen kiinni ja pakoittaa juomaan niin kauan että ihminen on, jos niin voisi sanoa, ikäänkuin sika. Ja kun ihminen on sikana, niin ei se tiedä tästä maailmasta, eikä osaa eroittaa iltaa huomenesta. LAHTI. Kinnas puhuu oikein!
Kerran kun Helena aamun koittaessa meni kaivolta vettä noutamaan, tuli susi niin lähelle, että hän ämpärin kaivoon viskasi ja hädin tuskin kotiin pakoon pääsi. Ja minne Helena tahi hänen äitinsä läksikään oli susi aina kuni paholainen kintereillä.