United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koska sinä oot nähnyt, että Karhun Esa itkee? Minä olisin tapellut koko joukon kanssa, vaikka paikalle olisin oiennut.» »Olisitpa, saakuri soita, saanut kerran kylliksesi», sanoi Iikan Antti. »Olis vain se saanut. Körttiläiset eivät ainakaan säästä», vakuutti joku. »Saamari, kyllähän siinä olis rytyä ollut. Mutta kyllä minä muutamilta olisin hengen vähät nitistänyt. Herra jee, poika!
MENENIUS. Nyt hyvä sana vaan. COMINIUS. Niin, jospa siihen Hän taipuis! VOLUMNIA. Hänen täytyy ja hän tahtoo. Niin, etkös? Tahdothan sa? Mene joutuun! CORIOLANUS. Esiintyäkö paljain päin mun täytyy Ja jalon sydämmeni taakaks panna Näin kurjin kielin valhe? No, ma teen sen! Maatilkku tää jos vaarass' olis vainen, Tää Marcion ruumis vaan, sen tomuks hiertää Ja tuuleen kylvää sais he. Forumiin nyt!
Hm, rauhakin on monenlaista, sanoi suutari käyden akkunaan katselemaan talvis-illan kimaltelevaa taivasta. Tuolla niitten keskellä lienee Rauhala, rauhan ja autuuden koti; sinne vetää näkymätöin voima ihmisen sydänkurjaa. Kas tuota tähtee, kun lentään se lähtee, lentäisin minäkin, jos siivet olis mull' , runoili Saksmanni, nähdessään komean tähden lennon.
Hänen silmänsä laajenivat vasten hänen tahtoaan, hänen aistimillaan oli erinomainen tarkkuus; mutta kummasti kyllä näytti siltä kuin Kafurin tahto myös olis hänenkin. Jos tyttö lauloi, yhtyi Mansurin poika lauluun; jos tyttö nauroi, remahti hän isoon nauruun; jos tyttö oli yksivakaisena, niin hän itki; jos tyttö uhkasi häntä, niin hän vapisi.
Kuitenkin oli hän yhtä urhoollinen kuin hurjapäinen, ja, vaikka vasenkätinen, hoiti hän miekkansa niin taitavasti, että urhoollisuudellaan aina uudelleen kohosi valtaistuimelleen. Mutta sen sijaan että olis vahingosta viisaaksi tullut, hänestä tuli yhä jäykkämielisempi ja yksipintaisuudessaan paatuneempi.
Johan ne sanovat, mutta en minä sitä usko. Olisitte myynyt metsänne kantokaupalla. Ajateltiinhan sitäkin, mutta siinä oli olevinaan niin hintaa, että... Teidän olis pitänyt saada ainakin viisikymmentätuhatta Pihlajaniemestä. Ville iski tulta paperossiinsa, laski kyynäspään polvelleen ja tuijotti Pihlajaniemen entisen isännän kasvoihin.
Ne älysivät puheessaan kosketella valloitettavan sydämmen arimpia kohtia, jotka tekivät valtavan vaikutuksen valloittajain eduksi... Koreasti se Helan sydän pamppaili. Mitä tämä on? Mitä olis tehdä?... Jos olis mennä? Nämä kysymykset ne vaikuttivat nyt kuumeen tavalla Helan aivoja.
Muistelkaamme esimerkiksi Karilan renkiä, jolle, suurikelmille, kerran pisti päähän ropsia isäntäänsä vähän selkään, ja siitäpä olis käynyt pojalle pahoin, mutta kas kun oli junkkarilla äkkipikaan niskassa harmaa takki, ja tämähän pelasti miehensä. Olkoon menneeksi! Kohden kasarmia marssikaamme!
Niinkuin virta auringon paisteessa virvoittaen helkkyy vainion läpi, niin solisivat hänen hellänsuloiset virtensä sydämmeeni. Joku sisällinen voima veti minua häneen enemmän kuin koskaan kehenkään muihin. Hänen lähistössään tuntui mieleni niin hyvältä ja onnelliselta, ett'en olis siitä tahtonut koskaan eritä. Keskustelustakin hänen kanssaan säteili minuun voimaa, intoa ja hartautta.
He nousivatko kiusaten Hukuttaaksensa sielua? Suloista olis hypätä Aaltojen helmaan viileään, Jos siihen loppuis' elämä, Sammuisi ikipimeään. Jos, niinkuin Joonas aikanaan, Vois hirmumyrskyn tyynnyttää Ja tulla levon satamaan, Jumalan tahdon tyydyttää.