United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisit siis iloinen, jos seuraisin neuvoasi? kysyi Eerikki sydämellisesti. Iloinenko? Minä lentäisin sinua... Niin, minä tarkoitan jatkoi tyttö hämillään minä tarkoitan, että se olisi enosta hyvin mieleen; hän sanoo, että sinä olet hänen parhaita oppilaitaan. Eerikki punastui. Näin paljon hän ei koskaan ollut rohjennut toivoa.
Kainosti läheni Iiri pianoa ja rupesi Seljan säestäessä laulamaan: »Jos voisin laulaa kuin lintu voi, jos sois mun äänen' kuin leivon soi, niin kullalleni mä laulaisin, pois kyynelhelmensä pyyhkisin. Jos voisin lentää kuin lintunen ain' yli vuorten, halk' ilmojen, niin kullan luoksi mä lentäisin ja pesän korpehen laatisin.
Vai onko elo maailman Kamala katsella? Olo parempi Tuonelan On varmaan sinusta. Ah, jospa siivet lintusen Nyt mulla olisi, Minäkin luokses lentäisin, En maasta huolisi! Eipä maata manterella, Eikä kultaista kotia Ole Luoja laulajalle, Virsien virittäjälle Tänne suonut, tänne luonut, Armiaasti antaellut!
Se henki, jok' kaikki ja sinunkin On astinlaudakseen tuonut, Se maailmanhenki, mi »mobilenkin» On »perpetuumiksi» luonut, Se henki, jok' itsens' on luonut, se On ainoo »perpetuum mobile». Oi, jos oisi mull' linnun siivet, Halki pilvien lentäisin, Tähtitarhojen kultaniidet Suomen korpihin johtaisin.
Kuin Onnelan kaukainen maa Niin kimmeltää ihana kunnas; Ja sinnepä lentäisin impeni kanssa Siivillä läntisen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl. Siel lehtinen kauhtana ain On hartioil unisen koivun, Ja ainiaan lempeillä kunnailla läikkyy Helluntain vainiot. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl.
Kun väikyn mä ylhäällä tääll', Tääll; tuulien viileäss' helmass', Niin kaukana näen mä kaunoisen kunnaan Paistehess' iltasen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon! Kuin Onnelan kaukainen maa Niin kimmeltää ihana kunnas, Ja sinneppä lentäisin impeni kanssa Siivillä läntisen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon.
Mut jos ma pöllö oisin, Heti lentäisin rinnoilles; Sä pöllöjä suosit ja terveeks Teet tuskat pöllöjes. Ma unissani itkin, Näin hautasi unissain. Ma nousin, ja vielä kyynel Se virtasi poskillain. Ma unissani itkin, Näin unta, sä hylkäsit mun. Ma nousin ja muistoja itkin Sun, kauvan kaivatun. Ma unissani itkin, Sa taas olit ystäväin. Ma nousin, ja vieläkin juoksee Tää kyynelvirta näin.
Hm, rauhakin on monenlaista, sanoi suutari käyden akkunaan katselemaan talvis-illan kimaltelevaa taivasta. Tuolla niitten keskellä lienee Rauhala, rauhan ja autuuden koti; sinne vetää näkymätöin voima ihmisen sydänkurjaa. Kas tuota tähtee, kun lentään se lähtee, lentäisin minäkin, jos siivet olis mull' , runoili Saksmanni, nähdessään komean tähden lennon.
Voi, älkää naurako, sanoi hän kiihkeästi, muuten minä tänään sanon teille saman, minkä te sanoitte minulle eilen: "Miksi te nauratte?" ja lisäsi, oltuansa hetken vaiti: muistatteko, te puhuitte eilen siivistä? ... minulle on kasvanut siivet mutta ei ole minne lentäisin. Mitä sanottekaan, virkoin minä: onhan teille kaikki tiet avoinna. Asja katsoi suoraan ja terävästi silmiini.
Oisko linnun lentoneuot, Kohottimet kotkalinnun, Saisin siivet hanhoselta, Kurelta kulettimensa; Sitte siiville rupeisin, Lenteleisin, liiteleisin Kulkisin ma kullan maalle, Asunnoille armahani. Lentäisin lepeämättä, Matkalla makoamatta, Ilman puussa istumatta, Lehvällä levähtämättä; Meret ei estäisi minua, Selät ei ne seisattaisi.