United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viimeisessä kirkossa, jossa ruumis makasi, ennenkuin se saapui lopulliseen lepopaikkaansa Wittenbergiin, kokoontui kansa sen ympärille ja veisasi yhden hänen oman virtensä: "Mä riemuin rauhass' ehdin pois" äänellä, jota nyyhkytykset ja kyynelet tukahuttivat. Näin ruumista yötä päivää verkalleen kannettiin Thüringin maan läpi.
Tästä väärästä luulosta herätti minut heleä kukon laulu kaupungilla. Siitä johduin mietelmiin, joita en tahdo yksityisenä salaisuutenani pitää. Kansalla on arvoitus: »Miksi kukko laulaa silmät kiini?» ja siihen on vastattava: »Kun se osaa virtensä ulkoa.» Siinä on kyllä perä. Mutta toiselta puolen: mitä hyötyä kukolla olisi silmiensä auki pitämisestä, kun hän kuitenkaan ei osaa lukea?
Rannalla seisoo ja istuu kansaa, Kalevan kansaa: ovat tulleet saattamaan suurta laulajataan hänen viimeiselle retkelleen, heittämään hänelle viimeisiä jäähyväisiään. Hän on laulanut heille kaikki parhaat virtensä viimeiseksi muistoksi, on laulanut ja soittanut vielä venheestäänkin, jonka perässä hän seisoo, toinen jalka perätuhdolla ja kannel sen polvella.
Mutta onpa aamukin ihana juuri silloin kun aurinko nousee, kun kastepisarat välkkyvät ja heräävä tuuli puiden lehtiä väräyttää.» »Totta, ystäväni elämä on oikeastaan aina kaunista! Aamu on kaunis, kun kukko virtensä virittää, linnut livertävät ja vastikään havahtuneet lapset riemuiten pihalla tanhuilevat.
Ne kaikki, ystävät, tuttavat, jopa ventovieraatkin uskovaiset yhtäkkiä kuin tempasivat sinut minulta ja veivät miltei mielenosoituksellisesti sinut virtensä sävelsiivillä minulta pois.
Soi virtensä vitkaan vaikertain, pois haipui tähtien tarhaan, mut oli kuin myötänsä vienyt ois se vapausriemumme parhaan. Ja kuule! kuin kuorona vankien soi kalske nyt kahlerautain, ja Vapauden temppeli vaipuu pois, sen paikalla paikka on hautain. PERMAN P
Mutta kun jokainen heistä tietää kuinka pitkä aika heillä on elettävänä, heittävät kaikki parannuksensa kunnes aika rupeaa lähenemään. Jos heistä siis joku mallikelpoinen tavattiin, saatiin olla varmana siitä että hän jo lauloi virtensä viimeistä värsyä.
Olisiko tuon jumalat paremmat kuin omat? arveli Patva Jormalle hiihtäessään pois hänen kanssaan. Ei ole hänen tietonsa Väinön tietojen veroiset, vastasi Jorma. Entäpä ovatko paremmat kuin Panun? Yhdeksi arvostelen. Mutta kun Jorma erosi omalle ladulleen kotimajalleen mennäkseen, virkkoi hän: Mutta kaunis oli hänen virtensä ... oikein sydämeheni herahti.
Niinkuin virta auringon paisteessa virvoittaen helkkyy vainion läpi, niin solisivat hänen hellänsuloiset virtensä sydämmeeni. Joku sisällinen voima veti minua häneen enemmän kuin koskaan kehenkään muihin. Hänen lähistössään tuntui mieleni niin hyvältä ja onnelliselta, ett'en olis siitä tahtonut koskaan eritä. Keskustelustakin hänen kanssaan säteili minuun voimaa, intoa ja hartautta.
Lintu lensi alhaalla, aikoi asettua kuivan koivun latvaan, näki kansan ja pyörähti kiireesti takaisin. Silloin kuului Ukko-Paavon ääni sanovan: Veisatkaapahan se »Sun tyköös turvaan, Jumalan'.» Nyt aikoo Paavo puhua, kuiskasi Karoliina Anteron korvaan. Se on hänen virtensä.