United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo antoi Panu voudin viereen asettuen merkin liikkeelle lähtöön, mutta silloin vaati Jorma miehet vielä pysähtymään ja kuulemaan vanhan Väinön karhuvirttä, jota laulamatta ei kenenkään pitänyt metsälle lähteä. Tyhjää lallatusta, joka ei mihinkään tehoa, virkkoi Panu. Jo on Panu tarpeelliset taiat tehnyt, ei tässä enää muiden tarvitse, säesti Ilpo.
Mutta minkäpä hän tehnee meille kahdelle miehelle. Ja he lähtivät hiihtämään samaan suuntaan kuin Panu oli hiihtänyt, kuitenkaan hänen latuunsa liittymättä. Kari hiihti edellä, Jorma jäljestä.
Ei käy kukaan Karia puolustamaan, ja kenenkään auttamatta hän masentuneena nilkuttaa ulos pimeään porstuaan. Kaikki ovat hätkähtäneet Panun voimaa, joka seisoo tuvan lattialla sieraimet suurina ja silmät voudin viinasta kiiluen. Mutta silloin virkkaa Jorma: Itseäsi löit etkä Karia. Henkesi pelastajaa löit! Tuhoksesi olkoon!
PANU Etkö uskalla? OLAI Salaiset sananiko? Ne juur'ikään kuulitte. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen siinä sanani! JORMA Minne viet hänet? OLAI Kaikista pahoista töistään palkkaansa saamaan Turkuun tuomittavaksi ja roviolla poltettavaksi. JORMA Roviolla poltettavaksi! Jo tuli tuho tietäjälle, jo Panuille päiväin päätös taisi tulla Karjalan kansallekin.
KARITAR Musta on mielensä, unettomat ovat yönsä, ei ole pyynnistään ei metsästyksestään, Kullervona kulkee hän kostoansa hautoen. JORMA Ei puoltakaan entisestään. Yhä vähenevät; laumoittain heitä Kontolassa kulkee. KARI Onko aseita miehillä? EM
Olisi meillä ollut siinä heitä ennen kaski, ei olisi väistytty, eikä haltijamme ollut pakko perästä tulla. Sanoin mieleni, kun kysyitte ... pidän oman pääni, pitäkööt muut omansa, virkkoi Jorma. Koetammehan, koetamme! Hyvä siitä sukeuu! Lähdemme heti kaskea kaatamaan! huusivat herkkämieliset miehet yhdestä suusta. Teemme talkoot, ettei moisia ole ennen kuultu!
Kyll' olisin osannut, mutta siin' on lintusi. Ei minun ole. Ei ole minunkaan. Mutta nuoremmakseni pistän konttiini, niin pääsee vanhus kantamasta. Niin oli ystäväin riita ratkaistu, ja yhdessä lähtivät he metsästystään jatkamaan. Vouti tulee pian karhun ajoon, sanoi Jorma heidän hetken aikaa hiihdettyään, sanoi niinkuin jotakin asiaa, joka oli vain ohimennen mieleen juolahtanut.
Eikä malttanut Jorma olla kehahtamatta, kun Karilta kuuli, miten Panun oli käynyt. Eivätpä siinä nyt taiotut aseet tehonneetkaan. Eikä ollut siihen Panulla mitään sanomista. Mutta alas hinattiin nyt suolle saalis ja vietiin samaan paikkaan, missä toinenkin kontio lumella loikoi.
Eihän ole Jorma kiivas mies eikä kiroisa, mutta kun ei ole vielä ennen sattunut, että toinen hänen saartamansa riistan viepi, niin jo kiraisee hän metsään ja kysyy, kuka lempo se siellä hänen lintujaan ampuu.
Ja jos olisi pois ajanut, ovet sulkenut, pelkuriksi olisi hänet leimattu, ja olisivat Jorma ja hänen miehensä alkaneet hokea: »Ei uskaltanut Panu antaa sen puhuakaan, niin pelkäsi hänen tietojaan!» Nyt sanottaisiin: »Omaan taloonsa puhumaan otti, ei pelännyt hänen tietojaan, ei taikojaan: on itsellään paremmat!» Mutta kuka tiesi, mitä hän tulisi puhumaan, millä salaisella sanalla saisi kansan mielen lumotuksi.