United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se vaites vastaeli: Ei luonut Luoja luokkakättä Ei antanut armollinen atrakättä, Antoi astian pesiän Toi tuvan pyyhkiän Toi pirtin pesiän. Isyt oli mielillä pahoilla Sydämmillä surkiammilla Sapsii tulia saunatieltä Kepsii mennä kiuka'alle. Toinen nainen naapurista Se toi toet sanomat. Oo! isyt vana isä Vanha taatta vaaliani, Elä ole mielillä pahoilla Ole mielillä hyvillä Sy'ämmillä lempeämmillä.
Silloin Pohjolan isäntä "miekan seinältä sivalti;" Lemminkäinenki tempasi tuliteräisen ja tuvassa nousi tappelu; vaan kun Pohjolan isäntä, tavoitellessaan Lemminkäisen päälakia, iskasi orteen, että se kaheksi lensi, sanoi vastustajansa: "Tukela tora tuvassa, Seikat akkojen seassa, Tuvan uuen turmelemme, Lattiat verin panemme: Käykämme ulos pihalle, Ulos pellolle torahan,"
Rengillä, joka istui joutilaana tuvan rappusilla, loisti uudet kellonperät verkaliivin päällä, isäntä luki puoliääneen lehteä pirtin ikkunan alla, ja emäntä, joka äsken oli lopettanut lypsynsä, oli muuttanut uudet vaatteet ylleen. Ja kun Elli katsahti ulos maisemaan, ei hän siellä nyt nähnyt ainoatakaan kaskisavua, joita eilen oli kohoillut joka taholta lähellä ja kaukana.
Sano, tahdotko?" "Tahdon", sanoi Juhani, suudellen Hiljan poskea. Ja sitte he rakensivat itselleen tuvan Kohisevan ja Sohisevan välille ja muistelivat aina Jumalan hyvää tarkoitusta, kun hän on ihmisen silmäin eteen levittänyt ihanan luonnon rikkaat kuvat. Hilja ja Juhani vanhentuivat vähitellen, mutta purot olivat aina yhtä nuorina.
Kun he ajoivat kotiveräjästä, kulki Liisa pihan yli ja lampaat seisoivat määkien tarhan aidan takana. Sinulle, Heikki, on tullut kirje tuolla se on tuvan pöydällä, sanoi Liisa. Ja Heikki kiirehti sisälle kirjettä avaamaan. Kirje oli ylioppilastovereilta, jotka olivat panneet toimeksi huvimatkan ja nyt ilmoittivat tulevansa tännekin, vain hetkeksi, ohi matkustaessaan.
Te voitte tappaa minut, herra, minä en ole sanonut sitä. Kuningas nousi ylös. Olihan hän vasta poikanen vain. Hän tahtoi tekeytyä rauhalliseksi ja hyvin kylmäksi; hän menikin vakavin askelin tuvan poikki, mutta ei huomannut, miten hän sysäsi kätkyttä, kaatoi penkin ja polki rikki yhden poikien puuhevosista. Samassa kun hän tahtoi mennä kamariin, kohtasi hän Kreetan ovessa.
Mutta hänessä on myös alusta alkaen jotakin pehmeämmin ja kotoisemmin uneksivaa kuin ehkä kenessäkään hänen aikalaisessaan, metsälampea, josta vain vaikeasti joku pieni lähteen-suoni mereen lirisee, yksinäisen tuvan ikkunaa, joka ei mielellään tahdo maailman-akkunaksi avartua.
"Siitä tunsin sinun kotisi, Se merkki sinun ko'issa: Pihlajikko pirtin eessä, Tuomikko tuvan takana, Koivikko kotamäellä, Katajikko kaivotiellä, Kuusisto kujoisten suussa, Petäjikkö pellon päässä, Tammi keskitanhualla, Hetet tammen juuren alla, Kultakansi kattehena, Kultakauha kannen päällä." "Mitäpä meillä laaittihin, Raattihin minun koissa?"
Sillä siinäkin, kun nuori parvi on kasvanut ja varttunut kodin medestä ja vahasta, se huomaa tuvan liian ahtaaksi ja ikävöi «ulos, ulos»! Tuo on yhteistä kaikille kodeille; mutta hyvän ja onnellisen kodin ominaisuutena on, että samat äänet, jotka huusivat ulos ulos, sittemmin vielä vilkkaammin huutavat sisään, sisään! Niin tapahtui Frankin kodissa.
Häät olivat ihan semmoiset, kuin kaikki olivat arvanneet niiden olevankin, kun kerran Sigrid Evjen oli morsiamena. Tavan mukaan kulki lahjusmalja ympäri tuvan. Vanha Jon silloin pani siihen Evjenin lahjoituskirjan; molemmilla nuoremmilla tytöillä oli perintötalot toivossa ja Evjen oli muutenkin tuleva Sigridille esikoisuusoikeuden mukaan.