United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Neiti vasten vastaeli Ja sanoi sanoilla näillä: "Kelle muulle kuin omalle, Kuin omalle armahalle, Kullalleni kultapaian, Hopealleni hopean; Kohta kaupoiltaan tulevi, Turun mailta matka'avi, Kahen, kolmen yön perästä, Viikon päästä viimeistäki, Tuo mulle siniset silkit Sekä uuet ummiskengät."
Jo tähysteli akkakin. "Kas seinäänkö mä heitinkin? Peikko on kiukaan vienyt, Sitä en minä tiennyt." Hän syrjään astui, hoipersi, Pelolla sanoi, sopersi: "Lähdetään kotiin, täällä On peikot vallan päällä!" Vaan tyttö vastaeli näin: "Katsokaa tänne taaksepäin! Täällä on joku rymy." Hän heitti vettä vareesen, Ja höyry huokui huoneesen, Jo kivet pamahteli Ja löyly lehotteli.
Neito vasten vastaeli: "Jos saisinki toisen sulhon, En mä sua sinä ikänä, En oma'a kullaistani." Kanteletar III: 121. Vapautettu kuningatar. On vuoren huipulla linna, se katsovi laaksohon, Mut niinkuin hauta jylhä ja kolkko se on, eloton: Lukoss' on rautaportit, valo ikkunoist' ei näy, Vaan ääneti niinkuin aaveet sen tornissa vartiat käy.
Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Mi sinä olet miehiäsi, ku, kurja, urohiasi? Vähän kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!" Sanoi pikku mies merestä, uros aallon vastaeli: "Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen väkeä. Tulin tammen taittamahan, puun murskan murentamahan."
Siinä vanha Väinämöinen jo huhusi toisen kerran: "Tuo venettä, Pohjan poika, Väinämöiselle venettä!" Niin sanovi Pohjan poika, itse lausui, vastaeli: "Ei täältä venehet joua. Tule sormin soutimina, kämmenin käsimeloina poikki Pohjolan joesta!" Siinä vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi: "Sep' ei miesi lienekänä, ku on tieltä myösteleikse."
Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan? Repo sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan; Ei saanut revolla sanaksi, Hanhikarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan? Jänis sanan saatantahan, Kieli kerran kerrantahan; Jänis varman vastaeli: "Sana ei miehe'en katoa."
Neito vasten vastaeli: "Enmä tästä ennen joua Kun kiven kuluksi jauhan, Pieksän petkelen periksi, Huhmaren sukuksi survon; Enkä lähe Päivölähän: Päivöläss' on pitkät päivät, Päivät pitkät, yöt lyhyet, Iltaistumat ikävät." Tuli Kemijoin kosija.
Neiti taiten vastaeli, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sitte sun mieheksi sanoisin, urohoksi arveleisin, jospa jouhen halkaiseisit veitsellä kärettömällä, munan solmuhun vetäisit solmun tuntumattomaksi." Vaka vanha Väinämöinen jouhen halki halkaisevi veitsellä kärettömällä, aivan tutkaimettomalla; munan solmuhun vetävi solmun tuntumattomaksi. Käski neittä korjahansa, tyttöä rekosehensa.
"Oli tyttö leipomassa Noin se varsin vastaeli: Ellös konsana Jumala, Luo kotia koiratonta, Pihoa harakatonta, Lapsitonta ikkunoa; Mikä lietki miehiäsi, Ku kylän kävijöitäsi, Tavatta tupahan tullut, Neien etsohon nenättä!" "Kun sitte kysyin tytöltä Missä taatto, missä maammo, Missä kaikki muut talosta?
Kysyttelin, lausuttelin: "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?" Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Kalamiessä velloseni." "En mene kalastajalle Se kalalle katkuavi, Ei saata sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua." Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä.