United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ah, silloin viikon vaivat on Ohitse, pääsen kirkkohon, Ja kirkoll' armaan nähdä saan, Ku viikon kaipas kultoaan. Kai siellä mäellä seisonee Hän ennalt' yksin, vartoillee. Ja järven jäille katsahtaa, Kun reet ja kansa tulvajaa. Mua vaan hän etsii silmillään: Ja joukko karttuu yhtenään, Siin' äkkiään ilmenen Ja naurain häntä kättelen.

MEFISTOFELES. Hän lätäkköön käy istumaan, Siell' lohdutaiksen tavallaan; Hän hengen ynnä henget torjuu luotaan, Kun verimadot syövät hänen puotaan. Miks' sorjan lintus laskit lentohon, Ku laulellen sun kanssas kiiri? FAUST. Uh! kesken laulujen ja karkelon Sen suusta hyppäs tulikarva-hiiri. MEFISTOFELES. No entäs sitten! Ootpa turhan arka. Hyv' ettei harmaa ollut hiiri parka.

ku maasta Soit mun valvahtaa, Kukkais kesken ilman saastaa Suo mun heloittaa! Jotta, suven mennen multa, Kätkis jokin enkel kulta Muistelmiinsa, maasta saamihin, Sen kun täällä hiljaa vehmastin. Kotiin-tulija. Auhtaamp' et ois, Välke, jos tähti sun lois! Tul', jota luo kotilies', Yössäkö välkyt vaan? Johdata eksyvä mies Onnelan valkamahan!

Hänpä mietti: oi, kuink' armas on Elää, hurmata ja nautiskella! , ku puit mun väriloistohon, Suo mun aina aina kukoistella! Näin hän pyysi. Tokko suotta vaan? Pyyskö riemua vai katkeruutta? Poskillekko vaiko rintahan Pyys hän nuoruutta ja ihanuutta? Pyydä, kukka sie, kuin kukkanen, Eloa elotar ja ihaa lempii; Rukoile vaan kukkasielullen Kuihtuvaa on kukkaverhos hempi. Naisille.

Ja ku jokkuu vanha raukka moukkamaine tahi teht jottaikkii pahhaa tahikka eriskummane jollaikkii muull viisii, ni sillo ne semmoset ihmist vast ilo

Herttuatar kääntyi toisanne peittääksensä jotakin, ku saattoi hänen kasvonsa punastumaan poskimaalin alla ja Punaviitta käski Tinya "pitämään suun kiini vaarallisista puheista." Kun Oakhurst palasi väsyttävästä ja turhasta tienhakemisesta, kuuli hän vuorien kajahtelevan iloista naurua.

«Vaan ma luotan Luojahani, Heitän huoleni hänehen, Ku on orvonkin isänä Ja tukena turvattoman; Ehkäpä vereni vielä Hävyn huuhtovi minusta, Jonka viljon veljyeni Mulle surmaksi sukesi». «En ole siksi syntynynnä, Sen jo tunnen ja tajuan, Tässä sammakon tavalla Kaislikoissa kykkimähän; Enkä orjaksi ylennyt, Härkien hätyyttäjäksi, Kasakaks' en kasvanunna, Mieron heinämies rukaksi».

Neättähä työ, opettaja, mie en eneä tietäs mitä hoastella, ku miun aina vain pitäs aitella, millä loatuu sanoja asetella; miun ois itsiini häpii. Ei, opettaja, olkoo teijän sana vaikka kuin viisas, vain ei siitä tule mitään." "Elkää aina sanoko minua opettajaksi, kutsukaa minua nimellänikin." "Se toas ei kelpoa, se ei käy loatuu." "Miks'ei käy?" "No kuhan ei käy."

"Hän ku kalain matkat meress' ohjaa, Lintuin retket ilmass', että sinne Saapuvat ne kuin hän kutsuu, hänpä Mun myös tänään kirkkons' sallii löytää." Hetket vieri. Vettä vaan ja usvaa Vanhus näki, tieltään eksyneenä, Uupua hän alkoi, raskaammalta Soutu tuntui, käsi puutuneelta.

Maailman virta pauhaa eteenpäin, Mua vaan yks' lupaus iäks' siteleepi? Vaan sydämiin tää taika juurraksen; Ken sieltä voi sen juuret nyhtää? Kell' usko rinnass' on, hän miekkonen! Ei paljoksu hän uhria yhtään. Mut pärmä leimoineen ja kirjoituksineen Se aave on, ku meitä peljästyttää. Niin sulan päähän kuolee sana, Vaks' on ja nahka haltiana. Mit', ilkihenki, kiusaat mua?