United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lepyttääkseen naisten mieltä kertoo Jyrki tarinansa immestä, min saunatieltä koppoi Hurtta korjahansa, jäätyi kassa järven jäällä, kiini korjan perään hyytyi, mutta Hurtan huovan päällä tyttö kohtaloonsa tyytyi.
Kylmän kulta kuumottavi, vilun huohtavi hopea." Kahdeksasneljättä runo Tuop' on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, heitti kultaisen kuvansa, hope'isen neitosensa. Pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, itse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa. Lähteäksensä lupasi sekä mietti mennäksensä pyytämähän Pohjolasta toista Pohjolan tytärtä.
Vaka vanha Väinämöinen itse itkuhun hyräytyi; pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, siitä reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa. Laski virkkua vitsalla, helähytti helmisvyöllä; virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni. Jo kohta kylä tulevi: kolme tietä kohtoavi. Vaka vanha Väinämöinen ajavi alinta tietä alimaisehen talohon.
Lauloi kotvan, lauloi toisen, lauloi kotvan kolmannenki: pyörti pois pyhät sanansa, perin laski lausehensa. Pääsi nuori Joukahainen, pääsi leuan liettehestä, parran paikasta pahasta, hevonen kosken kivestä, reki rannalta haosta, ruoska rannan ruokosesta. Kohoeli korjahansa, reutoihe rekosehensa; läksi mielellä pahalla, syämellä synkeällä luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa.
Niin tuli Kojosen poika Tuo konsti Kojosen poika, Vuoli vuoen liistehiä, Toisen laativi rekiä, Lähtiäksensä kosihin, Tuota saaren kaunokaista, Läksi kulliten kosihin, Hopioiten heilumahan, Kolme koiroa jälessä, Yksi Luikki, toinen Laikki, Kolmansi Puritsa koira, Koppoi neien korjahansa, Koppoi ruoskalla hevoista, Nahkasiimalla sipasi. "Jää hyvästi saaren nurmet, Kuusen juuret, tervaskannot!
Siitä läksi, ei totellut. Otti ruunansa omansa, jonka turpa tulta iski, säkeniä säärivarret; valjasti tulisen ruunan korjan kultaisen etehen. Itse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa, iski virkkua vitsalla, heitti helmiruoskasella. Läksi virkku vieremähän, hevonen helettämähän. Ajoa suhuttelevi. Ajoi päivän, ajoi toisen, ajoi kohta kolmannenki.
Se korppi Kojosen poika Koppoi neien korjahansa, Murralti mutson rekehen, Viien alle villavaipan, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä, Ajoa kahattelevi. Ajoi soita, ajoi maita, Ajoi Wäinölän ahoja, Kalevalan kankahia.
Neiti taiten vastaeli: "Ehkäpä tulen sinulle, kun kiskot kivestä tuohta, säret jäästä aiaksia ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta." Vaka vanha Väinämöinen ei tuosta kovin hätäile: kiskoipa kivestä tuohta, särki jäästä aiaksia ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta. Kutsui neittä korjahansa, tyttöä rekosehensa.
Tuli veitikkä verevä, ajoi lieto Lemminkäinen orihillansa omalla, valitulla varsallansa keskelle kisaketoa, kaunokaisten karkeloa; reutoi Kyllikin rekehen, koppoi neien korjahansa, tuon asetti taljallensa, liitti liistehyisillensä. Laski ruoskalla hevoista, nauskahutti nauhasella, siitä läksi liukumahan.
Silloin seppo Ilmarinen koppoi neien korjahansa, iski virkkua vitsalla, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jää hyvästi, järven rannat, järven rannat, pellon penkat, kaikki mäntyset mäellä, puut pitkät petäjikössä, tuomikko tuvan takana, katajikko kaivotiellä, kaikki maassa marjan varret, marjan varret, heinän korret, pajupehkot, kuusen juuret, lepän lehvät, koivun kuoret!"