United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !


Morsian on kaunis, mutta eloton. Pian Ilmarinen huomaa, että hänen sydämensä jää tyhjäksi, vaikka hänen oma personallisuutensa on niin moitteettoman siroksi muovaeltu, että sillä on kaikki siveelliset hyveet: Ilmarinen oli siis erehtynyt, suuresti erehtynyt. Ja mikä oli hänen erehdyksensä?

"Ken se haahella tulevi, laskevi veno punaisin selän puolen Lemmenlahta, se on vanha Väinämöinen: tuopi laivalla eloa, aluksella aartehia. "Ken se korjalla ajavi, kirjavalla kiiättävi maapuolen Simasaloa, se on seppo Ilmarinen: tuopi tyhjeä valetta, korjan täyen luottehia.

Otti noita kultiansa, valitsi hope'itansa sykysyisen uuhen verran, verran talvisen jäniksen. Työnti kullat kuumentohon, ajoi ahjohon hopeat, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvaista, hope'ista morsianta.

Kalevalan kertomuksesta päättäen 38:nnessa runossa Ilmarinen nyt hyvinkin muistaa entisen liittonsa Pohjan tytön kanssa.

Mutta, vaikka ei sankari, on Ilmarinen sen sijaan omassa työssään, ammatissaan verrattoman taitava, kuuluisa siitä ympäri koko maailman. Missä vaan jotakin kalua on tarvis, Pohjolassa niinkuin Kalevalassa, Sammosta tavalliseen miekkaan, jopa haravaankin saakka, käännytään aina, joka kerta hänen puoleensa.

Raudansynty-runossa on heti alussa huomattava piirre: rauta on synnytetty tosin Ilmarisen toimesta, ennenkuin Ilmarinen syntyy. Niin on salaisen tiedon valossa ihmiskunnankin kehityksessä tapahtunut.

Nyt hän sitä vastoin ymmärtää Väinämöisen tarkottavan »merimatkalla» toiselta puolen, että päivätajunnasta on luovuttava, toiselta puolen että on turvauduttava tuohon vaaralliseen unitajuntaan, jonka tähden ei tule ihmetellä, että Ilmarinen alussa tuntee rohkeutensa pettävän.

Kun Ilmarinen kysyy neitoseltaan neuvoa, vastaa tämä empimättä: Asiantuntija oivaltaa tämän neuvon pätevyyden. Ajatuksissa on luotava koski, s.o. mielikuva jostakin tunteesta täydessä kuohussaan, ja kivellä keskellä koskea tehtävä teräksestä suitset, toisin sanoen oppia näkemään se järkiperäinen ajatus, joka kuvitellun tunteen asettaa.

"Lenteä hyrähtelevi; viskoi Hiien hirmuloita, kantoi käärmehen kähyjä, maon mustia mujuja, kusiaisen kutkelmoita, sammakon salavihoja teräksenteko-mujuihin, rauankarkaisu-vetehen. "Itse seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, luulevi, ajattelevi mehiläisen tulleheksi, tuon on mettä tuoneheksi, kantaneheksi simoa.

Ylenet ylemmä vielä, Isän ylhän istuimelle, voiman oikeelle kädelle, hallitsemaan, tuomitsemaan eläviä, kuollehia. Muista silloin meitä myöskin, muista pientä Suomen nientä! Väinämöinen on vaipunut mietteisiinsä. Ilmarinen ja Lemminkäinen katsovat kysyvästi häneen. V