United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se korppi Kojosen poika Koppoi neien korjahansa, Murralti mutson rekehen, Viien alle villavaipan, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä, Ajoa kahattelevi. Ajoi soita, ajoi maita, Ajoi Wäinölän ahoja, Kalevalan kankahia.
Lyöme'kö remun rekehen, Virsivänkärän väkehen, Sovitellen sormiamme, Kanteleitamme katsellen, Laskien käen kätehen, Ha'an toisehen haka'an, Lauloaksemma hyviä, Parahia pannaksemma, Kuulla noien kultasien, Tietä mielitehtosien, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa. Joko laululle lähemmä.
Jospa tuosta toissa vuonna Jo heti hepo etehen, Saalis saunasta rekehen; Tulla tuomarin etehen, Tieustella tietääksensä Keltä tullia tulisi, Vuoroa vähänkin saisi.
Ei täyvy tätä tytärtä Jonki joutavan sylihin, Renki rehvanain rekehen, Kasakkojen kainaloihin; Vielä tälle tyttärelle, Tälle kainulle kanalle, Tulevi tuhannen ruuna, Saan maksava satula, Vemmel värjätty väjäävi, Kirjakorja kijättävi. Vielä tälle tyttärelle, Tälle kainulle kanalle, Kihlat kilpoa tulevat, Helkkäen hyvät hopiat; Tuoahan Turusta sormus, Ristit Riian kaupungista.
Juuri kun rekehen istutaan lauletaan: Viisas vahtii viilon alta Kavala katoksen alta Joka aita on arpaita Noiat nuoleksi noiskoot! Lähteköön Luoja luokallesi Armollinen aisallesi! Aja hiljaa velvyeni! Elä aja kiustun kiireest' Ajat hingistys hikeen Kassat ne utuiset hurstit Liinalakanat hyväiset.
Liisa arvasi asian: "Nyt on kuohari kumossa, Hevoslanko langennunna." Istui kohta kiirehesti Ruunan ruskean rekehen, Haki peuran haltiata. Tuon hän löysi tunturilta, Puotti aivot äijän päähän, Pani päälle peukalonsa. Pianpa sekin parani, Tuli aivan terveheksi. Väinämöisen veljenpoika Alkoi naia ja nahista; Sitten istuivat yhessä Ruunan ruskean rekehen, Laskivat Lapin keolle.
Et sinä sitä totellut, Et kuullut minun sanoa; Läksit sie revon rekehen, Suen juoksevan jälille, Läksit karhun kantapäille, Sekä korjahan kosijan. Kutti, kutti, neito rukka! Kuules vielä, kuin sanelen: "Kun olit rakas rahoin, Käpäs kättä antamahan, Niin ole rakas rekehen, Sekä sievä lähtemähän. Käpäs käymähän kylähän; Ori suitsia purevi, Rautoja ratustelevi, Reki neittä vuottelevi."
Tuli veitikkä verevä, ajoi lieto Lemminkäinen orihillansa omalla, valitulla varsallansa keskelle kisaketoa, kaunokaisten karkeloa; reutoi Kyllikin rekehen, koppoi neien korjahansa, tuon asetti taljallensa, liitti liistehyisillensä. Laski ruoskalla hevoista, nauskahutti nauhasella, siitä läksi liukumahan.
Laulan lasta nukkumahan, Uuvutan unen rekehen; Käy unonen kätkemähän, Poik' unosen ottamahan, Kultaisehen korjahasi, Hopiaisehen rekehen!
Itse tuon sanoiksi virkki: "Ei neiti minun näköinen koske sen lehmän nisähän, jok' on häilynyt härillä, kun ei hiehoista herune, vasikkaisista valune." Iso käski orin rekehen: ei istu orin rekehen. Veikko vei emähevosen: neiti tuon sanoiksi virkki: "En istu hevon rekehen, joka lie orilla ollut, kun ei varsaset vetäne, kuletelle kuutiaiset."