United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta luostarissa olevan pojan ja Mansfeldissa asuvan isän välissä aita ei ole ainoastaan kivestä ja mullasta. Se on tahdon ja omantunnon lujasta raudasta. Se olisi nyt kiusaus Martin Lutherille, jos hän vuodattaisi sydämensä lempeillä sanoilla isän, äidin taikka ystävän eteen.
Toinnun vähän, saavun taas jollekin tielle, siinä on aita ja veräjä, ja sitä sulkemassa seisoo sama naapurin poika, joka oli Yrjön kanssa pihamaalla leikkinyt. Saan häneltä soperrellen kysytyksi, missä Yrjö on. Kotonaan tuo lienee, koska sinne jäi, sanoo hän ja katselee minua suurilla, hiukan kummastuneilla silmillään. Eikö hän ole ... eikö hänelle ole mitään ... eikö härkä ole häntä puskenut?
"Sinun päällesi näkyy kaikilla olevan aita matalin, mutta älä ole milläsikään: oletpa sinä rikas, mitä muut ovat sinun rinnallasi, vaikkapa olisivat minkäkinlaisia luku- ja laulumiehiä; kyllä kirkkoherrakin sen vielä anneissaan tuntee", lohdutteli ja uhkaeli väärällä tavalla lastansa kasvattava isä!
Hetken katseli Sakris turvakotia ... sen hirmuisen korkeaa aitaa ... niin korkeaa, että yläkerrankin kolkot ikkunat rupesivat pian häneltä piiloutumaan, kun hän käveli edelleen. Sitä paitsi oli aita varustettu yläreunasta kaksinkertaisella kehällä teräväokaista piikkilankaa. Mutta Sakris, hän kapusi pienelle kummulle tien varrelle ... ja siihen näki hän ainakin yläkerran ikkunat.
Niin tule ja kultaiset haavehet me taomme kultatöiksi, me taomme ne miesten miekoiksi ja sorjiksi sotavöiksi. Ja otamme Hiidestä orhit nuo, ne korskuvat, kiiltokarvat heil näillä varsoilla ratsastaa vain valiot ja harvat! Pois alta nyt ihmiset ahnehet! Sylis aukaise maailma saita! Kun Hiiden keisarit kulkevat, niin aukee joka aita. Oli mullakin pikku ylpeytein, nyt on mulla orjan mieli.
Se ei ollut vielä aivan sammuksissa Jumalan kiitos! Kotipellon aita oli eräästä kohtaa kumollaan. Kas tuota, se pitäisi saada paikoilleen sanoi Heikki välinpitämättömästi haihduttaakseen totisuuden ja pysähtyi muka aitaa nostelemaan. Mutta Liisa kulki seisahtumatta eteenpäin. Heikki katsahti hänen jälkeensä. Mitä kummia hän olikaan tehnyt? Itkikö Liisa? Ei suinkaan!
"Piäty, veri, vuotamasta, hurme, huppelehtamasta, päälleni päräjämästä, riuskumasta rinnoilleni! Veri, seiso kuni seinä, asu, hurme, kuni aita, kuin miekka meressä seiso, saraheinä sammalessa, paasi pellon pientaressa, kivi koskessa kovassa! "Vaan jos mieli laatinevi liikkua lipeämmästi, niin sä liikkuos lihassa sekä luissa luistaellos!
Pois aita! mörähti härkä. Ja härkä työnti aitaa sarvellaan, koettaen sitä kumoon kaataa. Aita rutisi, mutta ei kaatunut. Se panee vastaan! sanoi härkä. Puske tiukemmin! kehoitti kellokas. Sarvet tarttuu kiinni! huohotti härkä.
Sinne tänne oli ilmestynyt uusi räikeillä väreillä maalattu aita, joka ikäänkuin uhmaten näytti erottavan äsken saavutetun omaisuuden muusta viljellystä maasta; muuten olivat uudet olosuhteet jättäneet kaiken vanhoilleen. Majojen edustalla kukkivat päivänkukat ja neilikat aivan kuin ennenkin, ja seinämillä riippui märkiä vaatteita kuivumassa aivan kuin ennenkin.
Tämän illan perästä aita tietysti oli kokonaan poistunut minun ja Fritzin väliltä, ja me näytimme olevan paremmat ystävät kuin koskaan ennen. Meillä oli hupaisia hämärän keskusteluita sälyhuoneessa, ja minä rakastan häntä enemmän kuin milloinkaan ennen. Niin että täti Agnes, luullakseni, katsoisi minua entistä suuremmaksi epäjumalan palveliaksi.