United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole vaimojen vasikka enkä härkä hännällinen juomahan jokivesiä, lampivettä lakkimahan." Itse loihe loitsimahan, laikahtihe laulamahan. Lauloi sonnin lattialle, härän suuren, kultasarven: sepä lammin laikkaeli, joi jokosen onneksensa. Pohjolainen, pitkä poika, suen suustansa sukesi; senpä lauloi lattialle surmaksi lihavan sonnin.
Tuostapa kyty kysyisi, tuosta appi arveleisi, kylän kyntäjät näkisi, nauraisi kyläiset naiset: 'Onko tuo soassa ollut, talununna tappelossa, vai onko suen repimä, metsän karhun kaapaisema, vai susiko sulhasena, karhu kanssakumppalina?" Olipa ukko uunin päällä, mieronkierto kiukahalla.
Hän ei kirjoja lukenut, hän niissä eleli kaikkine ajatuksineen, tunteineen. Hänestä nämät kertomukset olivat tositapauksia, vaikka nyt toisella tavoin kuin hänen Eugéne Suen romaania lukiessaan. Olisi saattanut luulla, että kaikki mitä Elina luki tapahtui hänen läheisyydessään ja että kirjoissa kerrotut ihmiset kuuluivat hänen jokapäivästen seuralaisiensa joukkoon.
Etkö muista, kuin sanelin: "Elä sulhoon ihastu, Elä sulhon vaattehisin; Sulholl' on suen ikenet, Revon kuokot kormanossa, Karhun maksat kainalossa, Verenjuojan veitsi vyöllä, Jolla päätä piirtelevi, Selkeä sirettelevi." Et sinä sitä totellut, Et kuullut minun sanoa; Sie vaan sulhoon ihastuit, Sekä sulhon vaattehisin.
Suu vetää suen ritahan, Kieli kärpän lautasehen, Mieli neien mieholahan, Tapa toisehen talohon. Jauha, jauha neiti nuori, Jauha mieli nuoren neien, Jauha käsi, jauha jalka, Jauha kinnas, jauha sukka, Jauha jauhaja kivonen, Jauha neittä mieholahan; Mieli miehelle tekevi, Kytevi kylän pojille. Vesille venehen mieli, Mieli laivan lainehille; Neien mieli mieholahan, Tapa toisehen talohon.
Tuuvitan tuhoista lasta, Tätä lasta liekuttelen, Suen suuhun syntynyttä, Talvella tapahtunutta. Anna onni, suo Jumala, Laita lapselle osoa, Syötelläni nälkähistä, Viluhista lämmitellä; Anna maata Maariainen, Kiesus leppein levätä, Niinkuin Maaria makasit, Kiesus leppein lepäsit!
"Jo joutui suen jälille, karhun kantapään sijoille; näki rautaiset orahat, teräksiset tierottimet suen suurilla jälillä, karhun kämmenen tiloilla.
Noinpa aina neittä neuoin, Orpanoani opetin: "Kun tulevi Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat, Sinä vastahan sanele, Ja puhele puoleltasi: Tupa on tehty miesten tulla, Talli seisoa oritten: En lähe revon rekehen, Suen juoksevan jälille, Lähe en karhun kantapäille, Enkä korjahan kosijan."
Vaanp' ei ole kullallani, Ei ole suu suen veressä, Käet käärmehen talissa, Kaula kalman tarttumissa; Suu on rasvasta sulasta, Huulet kun hunajameestä, Käet kultaiset, koriat, Kaula kun kanarvan varsi. Oisko linnun lentoneuot. Voi, kun loit minua luoja, Kun et luonut lentäväksi, Kotkana kohoavaksi, Lintusena liikkuvaksi!
Et sinä sitä totellut, Et kuullut minun sanoa; Läksit sie revon rekehen, Suen juoksevan jälille, Läksit karhun kantapäille, Sekä korjahan kosijan. Kutti, kutti, neito rukka! Kuules vielä, kuin sanelen: "Kun olit rakas rahoin, Käpäs kättä antamahan, Niin ole rakas rekehen, Sekä sievä lähtemähän. Käpäs käymähän kylähän; Ori suitsia purevi, Rautoja ratustelevi, Reki neittä vuottelevi."