United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siskoseni veno souti; "Ota sikko venosehesi!" "Ei sikko veneesen pääse; Tämä ranta raisu ranta, Tämä vesi muakas." Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas; Ylähällä päivä paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpä se veno souti? Sulhoseni veno souti; "Ota sulho venosehesi!" "Tule tyttö veneeseni; Täm' ei ranta raisu ranta, Ei tämä vesi muakas." Venehen synty.
Teki tieolla venettä, tietoisilla tehtahilla; iski kerran: läksi laita, iski toisen: syntyi toinen, iski kerran kolmannenki: siitä sai koko venonen. Jo työnti venon vesille, laski laivan lainehille. Sanan virkki, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Kupliksi, veno, vesille, lumpehiksi lainehille! Kokko, kolme sulkoasi, kokko, kolme, kaarne, kaksi varaksi vähän venehen, pahan purren parraspuuksi!"
Hau'illa taas oli: Kieli kahta kirvesvartta, Hampahat haravan varren, Kita kolmen kosken verta, Selkä seitsemän venehen. Vaihtelevaisen taistelun jälkeen, joka läpitsensä on mestarillisesti kuvattu, kotka Kivastihe vielä kerran Siivet välkkyi valkeana, Silmät selvänä tulena Saipa hau'in kynsihinsä, Nosti suuren suomuhau'in Alta aaltojen syvien.
Jo olen uinut yöt ja päivät meren aavan aaltoloita, joka tuuli turvanani, meren aallot armonani." Tuopa ehtoinen emäntä meni aittahan mäelle, vuoli voita aittasesta, sirusen sianlihoa; sen panevi paistumahan syöä miehen nälkähisen, tuopi tuopilla olutta juoa uinehen urohon. Antoi siitä uuen purren, varsin valmihin venehen, mennä miehen muille maille, kulkea kotiperille.
Tule tuuli, tuui purtta, vieös veikkosi venettä, anna juosta puisen purren, mennä mäntyisen venehen saarelle sanattomalle, niemelle nimettömälle! Sinut tunnen kyllä, tuuli, sinä vanhin veljistäni: saman saaren kainalossa syntyi Ahti ja Ahava ilman impien ilossa, päivän lämmön läikkehessä.
Hän tahtoi pakoittaa Olgaa avaamaan ja nostamaan silmiänsä samoin kuin silloin, kun hän Tenojoella venehen kaasi. Hän oli kerjännyt Olgan rakkautta, nyt piti Olgan saada kerjätä hänen rakkauttansa! Hän ei ollut ilmaiseksi saanut kainulaisen uhmeutta perintönä!
Pääsen mä kolmesta pahasta: venehestä vuotavasta, hevosesta heittiöstä, akasta ani-pahasta: venehen tulella poltan, hevosen hukille syötän, akan taudilla tapatan. Muutamain olen kuullut sanovan: hevosta pakenevasta, akasta ähisevästä. Sitä ei taida tarvita muistuttaa, että ei ole kaikkia sananlaskuja seuraamista. Niin eipä nykyistäkään.
Tuirettuisen poika kutsutaan siellä niinkuin Suojärvelläkin Tuurikkaiseksi, mutta vielä sanotaan olevan Tuurilta? kotosin; sama nimi joka Kalevalassa löytyy: Tuurin uutehen tupahan. Kirjoittakaat kuin Kalevalan teko joutuu ja järestyy. Venehen synty Kantelettaresta ja kukaties muitakin paikkoja kuuluu Tulomjärveltä saatujen laulujen mukaan myös Kalevalaan.
Tuossa loihe laulamahan, lauloi kerran viimeisensä: lauloi vaskisen venehen, kuparisen umpipurren. Itse istuvi perähän, läksi selvälle selälle.
Mull' ompi kiviset kengät, Sukat sukkuiset sisässä, Polen puhki puisen purren, Halki haapaisen venehen, Kivisillä kengilläni, Sukillani sukkuisilla." Kesti saattavi sanoa, Itse purresta puhuvi: "Polkisitko purren puhki, Halki haapaisen venoni, Kyll' on päiviä kesässä, Sykysyssä vietinkiä, Milloin pursi paikatahan, Veno lauoin veistetähän."