United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinp' asun itse ma siis puen ylleni; tuoll' ylähällä voiton lankoja säätelevät kädet kuolematonten." Virkki ja sorjat suori jo ylleen vaskiset varjeet.
Ei sulkis jylhistöt, ei vuoren onkalot Mun taivaallista lentoan' ylähällä; Oi hämmästyn! yhdellä silmäämällä Näen meren aukeevan, sen siili-vainiot... Vaan vihdoin taivaan loistotar jo vaipuu; Mä jälkihin! mun syttyy harras kaipuu Sen leimuvirrast' ikivaloa juomahan, Edessäin päivä, yöhyt takanain, Ylhäällä taivahat, meri alla aaltoinensa! Unelma kaunis! ... pois se katos oi!
Siinä voitossa on joku salainen kammo. Taivahan suuri Jumala, eikö siis olekaan siellä ylähällä järkähtämätöntä lakia, jonka mukaan kaikki tapahtuu? Siis ei oikeudessa olekaan voittavata voimaa? Miks'ei oikeus olisi minun puolellani? Eikö Jumala juuri ehkä tahdo itse vakuuttaa sitä minulle, koska hän soi minulle voiton?
Vaan silmäys isänsä kasvoihin vakuutti hänen tulevan aivan ystävällisessä asiassa. "Ylähällä jo näin aikaisin," sanoi lautamies, "ja päälliseksi vielä täydessä työssä kukkiesi kanssa! Se on tarpeetointa vaivaa; sillä ulkona niityllä kasvaa tuhansittain kukkia pienimmättäkään hoinnotta.
Ja kiurut ylähällä ilakoivat, miss' sini taivaan oli siintävin, ne kevätaamun kirkkautta joivat ja pukivat sen laulunsäkeihin. Ja joku nuori teini työhön käyden hän tunsi runoinnon rinnassaan ja sydämensä onnen, liian täyden, toi julki muillekin hän laulullaan. Ja Särkilahti kaiken näki, kuuli, ja ilo syttyi salaa silmihin. Sen kevään lainaksi hän itse luuli, mut syvempää se tuli kuitenkin.
Siskoseni veno souti; "Ota sikko venosehesi!" "Ei sikko veneesen pääse; Tämä ranta raisu ranta, Tämä vesi muakas." Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas; Ylähällä päivä paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpä se veno souti? Sulhoseni veno souti; "Ota sulho venosehesi!" "Tule tyttö veneeseni; Täm' ei ranta raisu ranta, Ei tämä vesi muakas." Venehen synty.
Hetket kuluivat, päivät päättyivät. Kaksikymmentä oli jo vuotta vierinyt ajan hautaan, kun taas sama äiti ja sama poika kulkivat Päijänteen vesiä. Nyt oli ihana, kesäinen ilta. Taivas kaarsi selkeänä ja puhtaana ylähällä, ei pieninkään pilven hattara himmentänyt sen sinervää loistoa.
Kun toista kuppia juotiin, täytyi Maisun kertoa, miten tuolla ylähällä kotona nyt oli laita, ja Maisu kertoi, kuinka ahkerasti Lents teki työtä, juuri kuin ei olisi leivänpalaa talossa, ja kuitenkin siellä oli joka lajia jäämäänkin.
Valkoinen jäkälä levitäksen auringon paisteessa niinkuin viti Finmarkenin tundralla , muuramet kutovat keltaisen, vedeltä välkkyvän vaipan, ja hernekasvien tuoksun täyttämä ilma virtaa meitä vastaan. Olemme nyt ylähällä Pohjolan kehäkkeessä! Vastenmielisesti kääriytte levätteihinne ja ajatuksissanne alatte jo jäätyä. "Olemmehan ylähäll' ijäisessä jäässä ja ikuisessa lumessa!" Ei, eipä toki!
Tänäpänä sinua odotettiin toden takaa tänne päivälliselle. Sinun setäsi sinua ensin odotti. Kun hänelle muutoin täytyy laittaa kaikki kellon lyömältä valmiiksi, hän tänäpänä sanoi: Anni, odotetaan hiukan, laske pois vähäksi aikaa; minun Lentsini kaiketikin tulee tänne, ei hän suinkaan jää yksistään siellä ylähällä kotona istuskelemaan.