United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin... myöhästyin ja sain maksaa kolmekymmentä penniä naulalta... Entäs hinta muista pienistä! Pitihän ostaa voitakin markka kymmenen penniä huonoimmastakin. Ja kalliista hinnasta sitte lasten varaksi yhtä ja toista, sillä lasten mielessä on yhtä monta makua kuin kissan kielessä, jotta pitää olla monta lajia: jota useampia, sitä parempi heistä. Etkö usko sitä? Annaliisa. Miks'en uskoisi? Mari.
Melkoiset määrät myytiin kaupunkiin hedelmäkauppiaille, osa määrättiin syötäväksi syksyn kuluessa ja loput talletettiin omenakammarissa talven varaksi. Helkan mielestä oli mitä hauskinta kulkea omenakammarissa, jonka ilma oli täynnä hedelmäntuoksua, ja tarkastella noita erilaisia hedelmiä, jotka olivat hänen enonsa ylpeytenä.
"Kun pyörrät pyhät sanasi, luovuttelet luottehesi, annan Aino siskoseni, lainoan emoni lapsen sulle pirtin pyyhkijäksi, lattian lakaisijaksi, hulikkojen huuhtojaksi, vaippojen viruttajaksi, kutojaksi kultavaipan, mesileivän leipojaksi." Siitä vanha Väinämöinen ihastui ikihyväksi, kun sai neion Joukahaisen vanhan päivänsä varaksi. Istuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse.
Toinen päätös oli, että he kesäisin kulkisivat paljain jaloin, jotta kengät säästyisivät, kolmas, etteivät enään kesän kuluessa söisi marjoja kuten ennen, vaan että kaikki keitettäisiin ja säästettäisiin talven varaksi j.n.e. Monta hyvää päätöstä oli tehty ja ne he siitä päivästä alkaen panivat täytäntöön harvinaisella innolla, johdonmukaisuudella ja kestävyydellä.
Kesätöistä päästyään alkaa hän vedättää hirsiä kartanolleen ja kun häneltä kysytään, mitä hän aikoo, vastaa hän rupeavansa rakentamaan talven varaksi kamaria ja uutta saunaa. Insinöörit lähettävät isännän saattamaan häntä järkiinsä. Maksaakos isäntä siirtopalkan ja korvaatteko peltojen teon? kysyy Junnu jurosti. Mikäpä pakko niitä lie minun korvata? Korvaakos ruunu?
Tavallisesti ovat nämä entiset merimiehet köyhiä, sillä nuoruudessaan eivät he ole tienneet säästää mitään vanhojen päiväinsä varaksi, ja moni heistä käy viimeiset aikansa talosta taloon kerjäten, ellei pitäjäs muulla tavalla ole heistä huolta pitänyt.
"Mutta se on kuitenkin tosi; sen saat vielä itse nähdä", vakuutteli emäntä. Siihen se juttu silloin jäi. "Pitäisi tehdä lahtiakin talven varaksi, mutta mistäpä teki, kun ei ole kuin kolme lehmä-kantturaa ja niistä ei olisi varaa hukata", nurrutteli Jakke yhä eräänä toisena kertana. "Etkö sinä ole tottunut lintuja pyytämään?" kysyä tokasi emäntä. "En." "Etkö milloinkaan?"
Mi meni muruja noita, sammon suuria paloja, alle selvien vesien, ne jäivät ve'en varaksi jäipä toisia muruja, pienempäisiä paloja selälle meren sinisen, meren laajan lainehille. Niitä tuuli työnnytteli, aalto rannallen ajeli. Vaka vanha Väinämöinen näki tyrskyn työntelevän, hyrskyn maalle hylkeävän noita sampuen muruja.
Työllä ja säästäväisyydellä onnistui minun kuitenkin siihen aikaan, jolloin jaksoin tehdä työtä, koota pieni rahasumma, pari tuhatta kruunua vanhuuden varaksi; eräältä vanhalta sukulaiselta perin vielä noin neljä tuhatta.
Kun siinä sitten yhtä ja toista tuumittiin, illallista odotellessa, kysäisi Hietaniemi Taavetilta muunmuassa: "Oletko kaikki rahat köyhille jakanut, mitä talonkaupoista jälelle jäi?" "Olen!" sanoi Taavetti, samalla katsahtaen hyvin tuimasti Hietaniemeen ja lisäsi: "Mitä muuta minun niillä rahoilla piti tekemän?" "Olisit säästänyt!" "Vanhan päivänkö varaksi?" "Vaikka niinkin."