United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiskon mie kiviset linnat, Portit auki ponkahutan, Ratkon aidat rautaisetkin " KYL
Ihmiset olivat niin kovia. Heillä oli kiviset sydämet. Hän, tuo nuori, lempeä munkki yksin, näytti olevan hyvä. Vartia nukkui, tie oli vapaa! He hiipisivät hiljaa täältä pois. Soihtu sammutettaisiin, he pääsisivät portille kenenkään huomaamatta. Portin takana aukeni vapaiden maailma, ja ennen kuin kukonlaulu olisi kuulunut, olisivat he jo siintävän salon sylissä...
Pois maailmasta luopuneet On Jumalasta juopuneet, Ei mailma heitä tunnekkaan; He tuntee tuskin toisiaan, Käydessä tiellä kovalla, Kun silmät viel' on peitossa. Uus virsi Vapahtajasta Jo alkaa täällä ajassa. Sen perussäveleenä on Jesuksen kuolo viaton, Ja siin' on selvin näytetty, Ett' on jo kaikki täytetty. Myös halkee silloin sydämet, Ne olkoot vaikka kiviset.
Tapanin jälkeen lähti ukkokin ja virkkoi: "Taitaapa todellakin olla jaloissasi kiviset kengät." Sen sanottuaan veti paksut, risaisen näköiset huulensa visuun ja heitettyään sauvansa porstuan loukkoon, arvokkaalla tavalla käveli pirttiin, missä talonväki tervehti kuni ainakin aivan vierasta.
Huoneensa näki hän olevan entisellänsä ja sama oli näköalakin sameiden ruutujen läpi: pelkkiä kattoja, pihoja, lääketieteellisen tiedekunnan rakennus ja anatominen opisto, kaikki synkän näköisiä rakennuksia, ja oikealla Racinen kadulle päin kaupungin molemmat kiviset vesisäiliöt, jotka kirkkaaseen pintaansa heijastivat valjua taivasta ja suitsuavia savupiippuja.
Tätä muistellessaan päätti Livingstone nimittää löytämänsä järven sen miehen nimellä, jonka jalot toimet ansaitsevat kaikkien rehellisten ja totuutta rakastavien ihmisten suurinta kunnioitusta, ja on siten Lincolnin muistolle pystyttänyt muistopatsaan, joka on pysyväisempi kuin mitkään kiviset tai metalliset muistopatsaat.
Me seisoimme kiillotetulla kivimosaikkilattialla leveät, kiviset portaat olivat perällä ja keskellä kaksi mahtavaa kivipylvästä, jotka katossa muodostivat kauniita kaareja. Ne levittivät suloista viileyttä, mutta samassa synkkää pimentoa, kirkontapaista hämärää, jota ei edes rappuja valaseva päiväpaistekaan voinut poistaa. "Tässäkö kauppahuone Claudius?" kysyi Ilse.
En teitä unohda, te vuoret harmaat, Te ahot kiviset ja käpykankaat Ja korvet synkät, joissa haukat kirkuu. Ja tätä lemmenkäyntiäni täällä, Kuin unta ihmeellistä sitä muistan, Kuin kangastusta taruin maailmasta. PAULI. Sä murheen vimmoissasi päätät näin. TYKO. On tosin ympärilläin pimeys, Mut irti olennostani; mua likin On vaikeus, ja on se tahtoin valo; Mä seison siinä. Pois nyt lähden.
Sillä lapsena hän oli kaikkein vähimmän lapsi ollut, kulkenut vain varhaisvanhan ukon ryppy otsassa ja tuntenut aina kuin kiviset kuormat hartioillaan. Ne olivat häntä seuranneet sitten ikänsä. Myöhemmin hän oli ruvennut niitä pahaksi omaksitunnoksi nimittämään. Nyt oli Liisa ne kaikki kuin höyhenen pois puhaltanut.
He ovat niissä hyvässä suojassa ankaralla pakkasella ja ovat ne paljoa mukavammat, kuin puiset ja kiviset huoneet, vaikka niissä ei valkeata palakaan. Näiden suojain rakentaminen, jonka aina miehet tekevät, vaatii suurta tottumusta ja taitoa. Parittain, joista toinen on sisällä toinen ulkona, he niitä tekevät.