United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilse ilmoitti hänelle aikovansa "hetken perästä" keskustella neiti Fliednerin kanssa siitä, mitä minun kanssani olisi tekeminen, ja siihen isä mielellään myöntyi.
Ihka uudet kengät!" huudahti Heintz pudistaen päätänsä, "tahtoisinpa kuulla, mitä Ilse sanoo", lisäsi hän levottomasti. "Kenen on lapsi, jonka näimme hautakummun tykönä?" kysyi vanha ruskeahattuinen herra vienolla äänellä. "Hän kuuluu Dierkhof'iin, herra." "Niin, mutta mikä on hänen nimensä?" Heintz lykkäsi hattunsa oikealle ja hivui korvallistansa.
"Lihaa minun lihastani ja vertä minun verestäni Ah!" kuiskasi hän ummistaen silmänsä. Mutta Ilse seisoi vuoteen uutimien takana. Hän kätki kasvonsa käsiinsä ja itki katkerasti. Taasen vallitsi kuolonhiljaisuus, ainoastaan sairaan heikon ähkimisen ja vanhan aaveentapaisesti kiiltävän kellon tikittämisen keskeyttämänä. Niin kului taasen pitkä, ikävä hetki. Kello oli jo lyönyt yksi.
"Vahtiparaati!" lausui Ilse kuunnellen ja tyytyväisesti hymyillen vanhoja, viidenkolmatta vuotisia muistoja Hannoverista oli luultavasti virinnyt hänessä. Melu läheni lähenemistään ja äkkiä virtaili ihmisjoukko yht'aikaa kadulle. "Heih! katsokaas tuota! Hän on roikkunut sata vuotta vaatekaapissa!" huudahti katupoika seisahtuen Ilsen eteen.
Nuori neiti nauroi kuin mieletön, pistävä moite näkyi huvittavan häntä äärettömästi. "Mutta minkä näköinen sinä olet, Leonore!" torui Ilse. "Puuttuu vielä vaan, että myöskin riisut sukat ja kengät!" Hän pani kauluksen jälleen kaulaani, silitti molemmin käsin hiukseni ja pani hatun päähäni.
Hän pani vieressään olevan kirjan kokoon. "Mutta hän on kadottanut äänensä, ihmeen kauniin äänensä!" jatkoin minä, koettaen tuskastuneena ja rukoilevaisesti katsella häntä silmiin hän kääntyi pois. "Kuinka hirveätä lieneekään, kun tahtoo laulaa ja ääni pettää!... Ilse, sinä olet kuitenkin niin hyvä, kuinka voit olla auttamatta, kun toinen on hädässä!"
Minä en liikkunut paikaltani ja tohdin tuskin hengittää; Spitsikin, tavallisesti äkeä Spits, hiipi häntä koipien välissä takan tyköä Heintzin luokse, joka liikkumatonna, ikäänkuin kiinnimuurattuna seisoi samalla paikalla ja hirveän kauhistuneena katseli muutaman kerran minuun... Ah, missähän Ilse olikaan? Ainoastaan hänellä oli valtaa mummon yli.
Me emme olisi sitä sallineet, Ilse ja minä emme missään tapauksessa!... Enkä minä nytkään salli teidän lausua ainoatakaan sanaa armaasta mummovainajastani!" huudahdin tuskastuneena.
"Ilse, niin heikko ja kurja olento en toki liene," keskeytin häntä liikutettuna ja surullisena hän ei liioitellut. "Paitsi sitä en ollenkaan ymmärrä mitä tahdot," lisäsi hän antamatta keskeyttää itseään. "Tämä on oikein naurettavaa. Mummo seisoo rauhallisesti pihalla ja nukkuu tunnin kuluttua yhtä makeasti kuin me kaikki muutkin.
"Ilse minä olen tänä päivänä täyttänyt seitsemäntoista vuotta ja olen kylliksi suuri ja vahva minä en salli, että minut lähetetään levolle, sillä aikaa kun mummo saattaa sinulle niin paljon tuskaa ja vaivaa." Minä olin kavahtanut seisomaan ja menin hänen viereensä.