Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Isäni säpsähti, juurikuin olisi Ilse häntä pistänyt. "Ei, Ilse", lausui hän hetken perästä alakuloisesti; "siinä erehdytte. Täänkaltaisilla rahoilla ei voi mitään maksaa niitä voi ainoastaan jälleen myydä."
Se oli sama kirje, jonka mummo edellisenä iltana oli heittänyt pois ja jota Ilse sitte niin ahkerasti oli etsinyt; se oli lentänyt avonaiseen oveen saakka. Minä avasin ankan nokan ja otin pois paperin. Sepä oli aivan kauniina: likainen vaununpyörä oli kierinyt sen yli ja ankka oli repinyt sen puoleksi rikki.
Minä tartuin molemmin käsin Heintzin oikeaan käteen. "Tänne pihalle et voi jäädä seisomaan," lausuin. "Tule vaan sisälle minun kanssani. Ilse kyllä pian leppyy jälleen. Ja minun rakas mummokultani, hän antoi jo kohta sinulle anteeksi hän on nyt taivaassa." "Jumala tietää, kuinka minä surkuttelin vanhaa rouvaa," mumisi hän ja antoi kuin lapsi minun taluttaa itseään sisälle.
Pöydät ja tuolit kiilsivät lumivalkoisina ja kahden suuren kaapin välillä oli höyhenillä täytetyitä kirjavia makuuvaatteita. Heintz ja Ilse olivat luudansitojan lapsia. Vanha luudansitoja oli rakentanut mökin omilla käsillänsä; molemmat lapset olivat siinä syntyneet ja sinne Heintz tahtoi kuollakin.
"Vai niin ja oliko hän todellakin yksi niistä, jotka neljä viikkoa sitten olivat arolla?" Minä nyykäytin hänelle. "Ja tuo vanhako antoi sinulle ne onnettomuuden taalerit?" "Niin, Ilse!" Minä menin ikkunan luo ja katselin ulos. Olin vähällä käyttäytyä naurettavasti kyyneleet nousivat silmiini.
"Juutalaiset ovat sentähden ijankaikkisesti kirotut, että he ovat ristiinnaulinneet Vapahtajan. Minun isäntäni on sanonut sen, ja hän oli rikas mies tilanhaltia, ja kirkkoherra on saarnannut sen kirkossa ja hän kaiketi tietää sen parhaiten sillä hänhän on pappi." Ilse katseli puhujaa terävästi silmiin.
"Herra Claudius, ettehän toki tarkoittane lapsen liian vähän kunnioittavan teitä?" kysäsi Ilse.
Minä tunsin nyt ensikerran elämässäni olevani vihattu kokemus, jota nuoren sielun on vaikea käsittää: ilma, jota minä vihamieheni kanssa hengitin, oli vähällä tukehuttaa minut ja minä tahdoin välttämättömästi päästä pois. "Minä lähden kotiin Ilse odottaa", sanoin viimein.
Onhan Heintz siellä, ja hän varmaankin iloitsee siitä... Ja minä rupean myöskin ahkeraksi, isä; voit olla varma siitä minä tahdon oppia ompelemaan ja kutomaan... Saat nähdä, minä en milloinkaan enää, en koskaan tule sinulle kiusaksi!... "Hiljaa, lapsi," varoitti Ilse nousten seisomaan; kyyneleet valuivat hänen silmistänsä.
Hetken perästä palasi hän takaisin, silminnähtävästi levollisempana. Melkein kohta sen jälkeen kilisi pumpunvarsi ja me kuulimme veden kohisten putoavan kaivon kaukaloon. "Maa musteni taas hänen silmissänsä," vastasi Ilse lyhyesti minun huolestuneihin kysymyksiini.
Päivän Sana
Muut Etsivät