United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jussi vaikenikin ja raapi harmissansa korvallistansa kunnes poliisi kehotti: »Saatte mennä takaisin putkaan odottamaan raastuvanoikeuden istuntoa.» Ja turhaan yritti Jussi tehdä tenää, moittien vihoissaan poliisille: »On se rovastinkin poika juopotellut Joilla, vaan eipäs sitä panna putkaan, kun se on papin poika.
Silloin Paavo ryhtyi rohkeasti pakisemaan ja selvittelemään sotkeutuneita keskustelun lankoja. "No, veli Petter, eiköhän nyt puhuttaisi vähän nuoristakin; jos tahdot, niin sanopa vain." "Saapihan puhua," sanoi Petter, "mutta minä olen aina arvellut, että kun oikea Abraham tulee, niin tanssii Saara. No niin! Mitä annat sinä pojasta?" "Yhtä paljon kuin sinä tytöstä." Petter raapi korvallistansa.
Isäntä on myöntänyt, että saan rakentaa itselleni torpan Risti-korpeen ja luvannut jättää se ensimmäiseksi viideksi vuotta aivan veroittamatta. Mieleni hehkuu päästä omakseni, jos suostuisitte antamaan Katrisenne minulle avioksi. Vanhukset ällämystyivät. Niin, no, lausui vihdoin Kasper, raapien korvallistansa. No, niin, lisäsi Kaisa.
Viimein raapi Antti korvallistansa ja huomautti lattialle levitetyistä olista: »Ruis-olkia ne näkyvät olevan.» Jussi vaikeni. Hyvän tovin istuivat he nyt äänettöminä pehkuilla, ja molemmista tuntui olo hieman ilkeältä. Vasta pitkän ajan kuluttua selitti Vatanen erehdystään: »Minä ihan luulin rosvoja olevan.» »Niinhän minäkin!» yhtyi Antti.
Kun poika tuli häntä vastaan hymyili hän häpeillään ja kynsi korvallistansa, toisella jalallansa raappaisten santaa, jonka tempun piti kumarrusta merkitsevän. Sitten kääntyi hän katsomaan Kaarlea ja Sesiliaa, jotka jatkoivat matkaansa eteenpäin taaksensa katsomatta, ja sitten otti hän, tärkeän näköisenä, kirjeen taskustansa ja antoi sen Margareetalle, joka jo oli tuntenut ja tervehtinyt häntä.
Epäilemättä olikin viimemainittu toimi hänestä mieluisempi, sillä mahdoton oli uskoa, että punaposkinen ukko, jonka kasvot loistivat ihan tyytyväisyyttä ja hyvinvointia, olisi milloinkaan edes kiukustunut, sitä vähemmin itseään ja muita tappamaan ruvennut. Kauvan katseli Muikkulan Matti vuoroin Simsonia, vuoroin Topra-Honoa, ja sanoi vihdoin korvallistansa raappien: "olet mar sinä se Topra-Hono!"
Ihka uudet kengät!" huudahti Heintz pudistaen päätänsä, "tahtoisinpa kuulla, mitä Ilse sanoo", lisäsi hän levottomasti. "Kenen on lapsi, jonka näimme hautakummun tykönä?" kysyi vanha ruskeahattuinen herra vienolla äänellä. "Hän kuuluu Dierkhof'iin, herra." "Niin, mutta mikä on hänen nimensä?" Heintz lykkäsi hattunsa oikealle ja hivui korvallistansa.
Oli aivan omituista miten se asia ja toivo oli nyt niin jaksanut heissä kehittyä. Ja nyt sitte tämä onneton sanoma! Ei. Sitä ei ukko Jäppinen voinut sietää. Hänen poikanulikkansako tekisi tyhjiksi isän suunnitelmat! Sitä ajatellessa raapasi hän jo harmista korvallistansa ja vannoi sielussansa että pojasta pitää tulla pappi vaikka haletkoon.
Anna-Maija ei kuitenkaan sanonut lähtevänsä, jonkatähden Kuittis-Tahvo huoneesen tultua tiuskasi Matille: "nyt sen näet, niinkuin jo sanoin, että ei se sinulle tule, vaikka sinä sen varmaksi penäsit minua puhemieheksesi pyytäessäsi." "Kyllähän minä sen varmana pidinkin", tuumaili Matti korvallistansa raapien.
Rouva selitteli siihen: "Eikö tuo liene se vallesmannin Maiju siihen väliin tullut!... Sekin näkyy sille Ikosen pojalle jo hököttävän." Lukkari harmistui, raapi korvallistansa ja ähähti: "