United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saapihan tuo olla kelinkin syynä, virkkoi Reeta. Vaan olisi se joutanut tulla, että olisin saanut suusta suuhun kysyä, mitä varten ne minuakin sinne käräjiinsä tahtovat. Onko ne teidätkin sinne manuuttaneet? kysyi Viija kummastuen. Jo vaan manattiin. Enpä minä olisi sitä uskonut, jahkaili Viija. Ei tuo liene Petun käskystä, koska ei ole minulle sanonut. Se mahtaa olla isännän hommasta se...
Saapihan meiltä olla, mutisevat toiset ja painautuvat leikkaamaan. Mutta vähän päästä on kiusanteko taas täydessä käynnissään. Koko talkooväki on liittoutunut yhtä ainoata vastaan. Hän on iso, roteva, mustaverinen mies, joka selkäänsä oikaisematta leikkaa kuin uhalla, muista vähän loitompana, koettaen olla heidän pistopuheitaan kuulematta. Mutta häntä tahdotaan saada suuttumaan.
Huoneiden harjan yli näkyi järven takaa mäkinen maisema, ja korkeimman kukkulan laella oli isolta näyttävä talo. Porstuasta tuli vastaani emäntä maitoastioita kantaen. Toivotin hyvää iltapäivää ja kysyin, saisiko saattajata toiselle rannalle. Saapihan saattajan, sanoi hän ystävällisesti ja kysyi, mistä oltiin ja minne oli matka. Minä arvelin, etteiköhän ehtisi yöksi taloon, joka näkyy tuolta.
Kuka tässä lehmät ja muut hoitaa. Minä olen jo sijaisen laittanut, ilmoitti Hintti. Ja rauhoittuaten isäntä, sillä ei minua kielto estä kuitenkaan. Ja saapihan Jahvikin lähteä? Tähän ei hän enää vastannut, oli vain äänettä ja näytti jotain ajattelevan. Kiellosta huolimatta matkue alkoi ajaa ja Jahvi meni mukana.
Minä luulin takaapäin, jotta se on sen Luukas Koikaleen tyttö. Kumpa on päästettävä lehmät veräjästä kotiin. No tule sitte uudestaan... Tulethan? Ka saapihan tuota tulla. Minä vain ilman kuriillessani sen kanssa... Mutta elä sinä siitä kylällä turhia puhu! Ka mikäpäs tuolla on vikana silläkään tytöllä... Punakka tyttö. Sekö juutas nyt taas tuon sepän... Ennen on aina saanut olla rauhassa.
No sittenpä tää asia näkyykin olevan päätetty... Sohvi vain käy hakemassa talkkunajauhot ja Luukas sanoo sitten asian tytölleen. Niin ettäkö asia on päättynyt!... Ei. Asiassa on aina kaksi niksiä ... kaksi suurta ja kovaa niksiä. No mikä niksi siinä nyt vielä on? Tulehan Junnus tänne peräpuolelle, niin supatetaan vähä kahden kesken. Ka saapihan tässä.
*Roponen, Juvakka, Huttunen, Susi, Kipuna ja Juhana*, sitten *Andrei* ja *Audotja*. Vieraat. Hyvä ilta! Roponen. Jumal' antakoon! Käykää istumaan! Juvakka. Saapihan tätä istua. Susi. Eikä se pahaa teekkään, kaiken päivää työssä oltuamme, saamatta viinan tippaa vahvikkeeksi. Roponen. Koht'siltään saadaan sitäkin. Huttunen. Ei viina ihmistä vahvista, vaan sana. Susi.
Hän menee alas vetääkseen ruumiin paremmin piiloon; mennessään hän havaitsee kätensä verellä tahrautuneiksi äskeisestä raahaamisesta; nyt on ryvettynyt myös kirveen varsi. Hän heittää kirveen hiiteen; saapihan siihen selitystä jotakin, mihin se on joutunut. Mutta nyt tulee Hovilainen, ja Taavin täytyy nyt jo löytää Jooseppi kuoliaaksi pudonneena. Niin on käynyt, se on melkein varma.
Se on parasolli, selitti Reeta. Ei se ole Olli ... vaan tuo, joka on pään päällä ylhäällä, selitti Viija, jonka mielestä tuo nimi oli paras Olli. Sinä et ymmärrä, sanoi Reeta. Eihän se mikä Olli ole, kuin pa-ra-sol-li. Ja ne sillä suojelevat, ettei sada vettä eikä paista päivää. Vaan paistaahan yhtäkaikki päivä. Saapihan se meihin paistaa, vaan ei herrasväkeen.
"Kyllä se kohta kariseekin, kun näin poutaa vaan Jumala antanee kauvemmaksi aikaa" ... tuumaili emäntä. "Pitää ottaa päiväläisiä, niin saapi välemmin leikatuksi"... "Niin, saapihan sen sitte välemmin... Mutta kyllä nyt on hyvä Jumala antanut meille kauniin kesän". "Niin, kyllähän hän meitä muistaa; muistaisimme vaan Häntä siitä kiittää".