United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silmä jo säihkyilee, ja jo uhmien Geelitär-äiti Sääntävi kanteloaan, iskee kieltä jo sen; Helkkyvi kieli, ja kantelo soi, ja hän itse jo hehkuu, Itse jo intoutuu laulua laulelemaan; Rohkea uskallus soi siinä, ja hehkuva laulu Kiirivi soinnahtain, kaikuvi noin yli maan: "Pelko jo pois! kukin urhona vain nyt järkkymätönnä Seisköhön oieti-päin suojana syntymämaan. Sortunet? Entäs siis!
Talo puuntaa rantamalla, kesä-ilta lankeaa, hehkuu kuuset kukkulalla päivän viime suudelmaa, lahden laine pitkä päilyy, kaukaa käenkukku soi, ulapalla purje häilyy, saaret hiljaa unelmoi. Saapuu työstä niittykansa päivän kortta kaattuaan, istuu vallat kuistillansa riippumatot maattuaan, naiset kauniit, herrat hienot, keskikesäin vierahat, posket puhtaat, äänet vienot, sormet hoikat, soreat.
Jo heittää päivätär ensimmäiset säteensä ylös aamupilviin ja ruiskauttaa sieltä niitä kimppusen pyhän koivun latvaan korkean uhrivaaran harjalle ... hehkuu taivas, helottaa koivun latva ja vaaran rinteet, kirkastuvat maat ja vedet...
Suvi on, suvi on! Lämmin hautoo tähkäpäitä, rypäle paisuu viinipuussa. Lehdossa lempeän illan suussa nymfit ja faunit pitävät häitä. Purppuramereen auringon aamut herää ja illat hukkuu. Uneliaina tuulet nukkuu. Kulkee valppaana lemmentyössä Eros, jumala, kesäyössä. Kaikki hehkuu ja heilimöi. kaikki kaihoo ja ikävöi. Suvi ei oo loputon kiire on, kiire on! Vanhojen kuoro Syksy on, syksy on!
Muut siell' on, missä innoin nuorin Mun maani nuori sydän lyö, Miss' suuret käyvät henkivirrat Ja hedelmöi jo hengen työ, Mä erämaass' oon, miss' on kaikki hiljaa, Miss' yksin halla, tuoni niittää viljaa. Vasarain kaikuu vankat iskut Mun korvihini muualta, Hyv' onkin takoa, kun raudat Jo hehkuu tulikuumina! Tääll' erämaass' on kylmää vielä rauta. Jos taot, turhaa on se, ei se auta! Se turhaako?
Minkähänlaista se taivaassa lieneekään, kun se jo täällä maan päällä voi olla näin hurmaavaa. Kuule, minusta on täällä metsässä semmoinen kummallinen, semmoinen autuus ilmassa. Niin minustakin. Katsopas nyt taivasta esimerkiksi, se on niin onnellisen näköinen, että oikein hehkuu iloa. Tosiaankin! Ja etkö luule, että nuo puutkin nauttivat elämästä? Mitä ne sanovat, ettei kasveilla olisi tunteita?
Siintää siniyöstä valot, virvat kaukorantamalta.... Laulaa tuuli aavan meren, haastaa halu, sylke veren maasta yhä ylhemmästä, työstä tekemättömästä! Jälleen pursi ylväs yöpyy aukeoille aavemmille, kokka uljas usvaan viiltyy. Kajo kaukorannan syöpyy syvään rintaan yksinäiseen, rauhatonna sykkiväiseen. Sydän hehkuu, palaa, hiiltyy.... Aalto monet alleen sulkee.
»Tuli valloilla on!» kävi myrskyisä huuto kun sankari sortui. Tuli valloilla on, joka paisuen kasvaa ja kulona kulkien valtiaat, vallat syöksevi maahan ja lieskoihin hautaa. Tuli valloilla on, ja Europa leiri joka kolkka min vihaa ja kostoa hehkuu!
Ohikulkien viskasi hiilosen, Näki siitä syttyvän sydämen, Mutta ei pysähtynyt, Hiilonen hehkuu nyt, Poroksi polttelee vihannan, Ihanan lempirannan, Kyyneleistä ei sammu tuli, Kevähän elementit suli. Mokoma lokomotivi, Viskasi hiilosen! No, onpas kumma vasta: Kuu katsoo akkunasta! Sen varmaan taivahankappaleet Uteliaist' ovat naisista oppineet, Paljonhan oppii heistä, Luomisen enkeleistä.
Mit' ollut on, se saata unheesen nyt. Työt jalot mielessäni hehkuu vaan. Sua pahoitinko? Mua? Ethän vainen! Sit' aikaa muistaa vaan, mi vihdoin koittaa Ja kansaa, joka vapauden voittaa! Pahaako mulle? Ei! Mua kutsuu maine, Ja valmis olen sitä nauttimaan. Kun täys' on vilja, niin se leikataan. Ma toimiin ryhdyn uljaan', uhkamiellä. Viel' en mä murru. Voimaa mull' on vielä.