United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei se katkea, vaikka sattuisi suurempikin kala tarttumaan, ja suuria kaloja minä onginkin, niin suuria että Ja äiti ja Anna-Maija niitä sitte siivoavat rannalla, ja sitte minä vaikkapa niitä vien kirkollekin, niinkuin isäkin talvella mateita vei. Onkivapa oli jo aikoja sitte valmis, mutta Anna-Maijaa ei kuulunut. Mitähän jos se ei tulekaan? Alkoi pelottaa, jos ei täältä kotiin osannekaan.
Nora. Loruja. Rouva Linde. Se on tietty. Nora. Ja voi repiä sen tuhannen tuhanneksi palaseksi, ja polttaa sen tuon ilkeän, inhoittavan paperin! Nora. Näetkös sen silmistäni? Rouva Linde. Sinulle on tapahtunut jotain eilis-aamuisesta. Nora, mitä se on? Nyt tuli Torvald kotiin. Kuuleppas, mene lasten luokse siksiaikaa. Torvald ei kärsi nähdä räätälintyötä. Ota Anna-Maija avuksesi. Helmer.
Riston ja Johannan häähuone. Oikealla ovi sivuhuoneeseen, vasemmalla ikkuna. Perällä ovi porstuaan. Huudetaan: »Morsian ulos!» Esirippu nousee. Johanna seisoo morsiuspuvussa ikkunan edessä; Katri ja Laura näyttävät valkeata molemmin puolin. Vappu seisoo etunäyttämöllä oikealla. Taempana: Risto, Yrjö, Toppo, Kustaa, Heikki, Janne, Lotta, Liisa, Leena-Kaisa ja Anna-Maija ym. häävieraita.
Oi, anna minun pitää häntä hiukan, Anna-Maija. Niin, niin, mun sulo, pikku nukki-lapseni! Mitä? Oletteko olleet lumisilla? No, siinä olisi minunkin pitänyt olla mukana! Ei, annas olla; tahdon itse riisua heidän päältänsä, Anna-Maija. Niin, niin; salli minun se tehdä; se on niin hupaista. Mene sisään niin kauaksi; sinä näytät niin vilustuneelta. Siellä on lämmintä kahvia sinulle uunin päällä.
"Minä näin, miten te Heinävaaralla hieroitte neniänne vastakkain, ja sanoithan sinä itsekin Ristolle venheessä, jotta 'me jo suudeltiinkin', kun ei Matti muuten uskonut." "Hyi, Anna-Maija", lausui Tahvo vakavasti silloin. "Mitäs teeren peliä sinä pelaat vai kutsutaanko Ristokin sisään?"
Anna-Maija työkkäsi suutuksissaan auki ruokasäiliön oven ja pujahti sinne. Hän katseli hyllyjä, nosteli pulloja ja purkkia yhden toisensa perästä ja jatkoi yksin puhettaan. "Arvasinhan minä sen. Kallista karpalohilloa ei ole enää jos kolmelle hengelle, vaikka kuvernööri tulisi taloon, ja valkeiden viinimarjojen mehu on ihan lopussa!
Niin, niin Aholan-Aatamille ovat tytöt vähän yrmeänlaisia, kun hän on tuommoinen tyhmänsekainen, mutta rahaa sillä on ja se, se paras lienee. Mutta Anna-Maija oleppas nyt sukkela! Hieman vahvistusta ensin! Tsiu! Tsiu! Ka, Anna-Maija! ANNA-MAIJA. Hyvää päivää Liina! LIINA. Hyvää päivää! Istukaa! ANNA-MAIJA. Kiitos, kiitos! No kapioitakos se Liina nyt ompelee?
Anna-Maija puolusti parhaimman mukaan itseänsä, ja sanoi ajatelleensa oikeaa tohtoria, kun ei rouva ollut Pollystä mitään puhunut, ja sanonut vielä hengen olevan kysymyksessä "eikähän koiralla henkeä ole." "Te olette aina vihannut ja ylönkatsonut Pollyä", sanoi kauppaneuvoksetar ja viittasi Anna-Maijaa menemään ulos.
Juokse, Anna-Maija kulta, nyt ihan paikalla tohtoriin ja sano kuuletko sinä sano minulta terveisiä, että että ihan siinä on henki kysymyksessä; ja että hän on niin huono; ja että hän olisi hyvä ja nyt kohta tulisi tänne. Kuuletko sinä Anna-Maija? Juokse nyt hyvä Anna-Maija! Juoksethan sinä Anna-Maija." "Kiitos, kiitos rakas kauppaneuvoksetar " "Juoksehan nyt Anna-Maija kulta", keskeytti emäntä.
"Tuohon rymäkkään se kauppaneuvoksetar nyt taas varmaan herää ja on sitte ruppastuulella koko pitkän pituisen päivän", mutisi itsekseen Erlingin vanha Anna-Maija muutaman, kaupungin reunassa olevan talon keittiössä. "Mutta ruvetkoonpashan tässä hyvin äkäilemään, niin pian hän minusta pääsee, niinkuin jo senkin seitsemästi olen hänelle sanonut. Jaa, jaa!