United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikkein enin sitä vielä lisäsi hurja uskon vimma sielussansa; uskonnon pyhät opit eivät nöyryttäneet ja pehmittäneet hänen sydäntänsä, vaan niiden varjossa tuli sydämensä kylmäksi, kovaksi ja tekohurskaaksi. Isänsä Sadok kuului farisealaiseen lahkokuntaan ja oli senvuoksi ankara ja tarkka kirkkomenois-la'in seuraaja.
Leski-kuningatar kauhistui ja koki kaikin tavoin haihduttaa hänessä senkaltaiset ajatukset, jopa halun koko sotaiseen elämään, mutta se oli yhtä kuin kaataa vettä hanhen selkään. Kaarle oli Kaarle, ja mitä sotia ja tappeluksia koski, niin pitivät ne etu-siat hänen sielussansa. Kenraali Stenbock, juuri se sama, joka minut saattoi prinssin läheisyyteen, tiesi sen hyvin.
"Olisi hauska tietää, miltä hänen sielussansa tuntuu," sanoi hän hiljaa itsekseen. "Jos kaikki muistot ovat häneltä sammuneet, silloinpa olisi suloista... Sanokaas, tohtori," jatkoi hän ääneen lääkärille, "mitähän arvelisitte, jos saisitte minut sulkea tuommoiseen koppiin..."
Sitä mies ei ollut unohtanut; se oli liian hyvin istutettuna hänen sielussansa ja ruumiissansa. Koetteeksi korotti kapteeni äänensä komentamaan niinkun muinoinkin ja huusi: "suoristakaa!" Silmänräpäyksessä seisoi mies suorana kuin pölkky, riippuvin käsin. "Käännös oikealle!" huusi kapteeni. Mies kääntihe melkosen sukkelaan. "Kivääri olalle!" Komenti kapteeni vielä.
Hänen kiivautensa myöskin tyyntyi laulun kestäessä; hiljaiset autuaat tunteet näkyivät vallitsevan hänen sielussansa, ja kun hän silmänsä loi kattoa kohti, näytti siltä, kuin hän taivaan taloihin olisi katsellut. Armo, joka oli lähtenyt ulos, palasi laulun tauottua taasen sisälle, taluttaen tuota viehättävää laulajatarta tuota enkelin-ihanaa Herminaa. Eversti nousi istualta ja meni heitä vastaan.
Te ette vastaa minulle; te olette vaiti. No niin, Tom, minä pyydän teitä rupeamaan sellaiseksi ystäväksi minulle ja minä tahdon ruveta sellaiseksi ystäväksi teille." Tästä puheesta Tom joutui vallan hämillensä. Mutta hänestä tuntui kuin pilvet hänen sielussansa hajoisivat ja auringonsäde raivaisi itselleen tien pimeyden läpi.
Kaikkein enimmän oli hän tottunut kiirastulen ja helvetin kuvailemisessa, ja piinasi sillä Leonardo raukan sydäntä, joka entisestä yltäkyllin tunsi ne sielussansa, ja huokasi siitä päästäksensä.
Hänen sielussansa näkyi raivoavan ankara taistelu. Silmänsä tuijoittivat oudosti, hän purekseli vavahtelevia huuliansa ja, ikäänkuin ulkonaisella voimalla kukistaaksensa sisällistä vihollistaan, tarttui hän tuon tuostakin miekkansa ponteen. Härmäiset hiukset ja parta tekivät hänen kasvonsa kamalan juhlalliseksi.
Enkö minä ollut sinun kauvan ennen kuin tiesin Juhon maailmassa olevankaan ja eikö hän ollut mitä hän minulle oli, juuri sentähden että hän sielussansa oli sinun kaltaisesi, semmoinen kuin minä muistin sinun jo poikana olleen? Sama palava jalouden ja totuuden into, sama rakkaus syntymämaahan, jonka edestä veri ja henki ja vieläkin kalliimmat edut ilolla uhrattaisiin.
Onko kummaa, että rakastaja sielussansa silloin tunsi äkillisen kylmyyden ikäänkuin ilma olisi samassa muuttunut koleaksi ja huhtikuun pakkanen ahdistellut hentoja hedelmäpuiden kukkia? Hänet valtasi silloin tuska ja katumus, tosislavilaisen ja katolilaisen monimutkaiset ja naivit omantunnon vaivat.