United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Entäs jos en ottaisikaan sitä uskoakseni, ja epäilisin laskea tätä herraa talostani hänen tällaisessa tilassa ollen?" "Te ette uskalla sitä tehdä." "Miksi en?" "Siksi," vastasin minä verkalleen, "että minä menisin kylään ja ilmoittaisin poliisille mimmoisessa tilassa minä tapasin ystäväni täällä, ja siksi että teidän talonne on pahassa huudossa."
Antakaa tänne kirjeet, repikäämme nuot joutavat, älkäämme koskaan enää mainitko niitä. "Kirjeet ovat minun taskussani, sanoi ystäväni, ja huomenna näytetään ne poliisille. "Mitä? huusivat kaikki se on väkivaltaa: kuka antaa luutnantille luvan tehdä niin...
Poliisille, jota isäntä huuti avuksi, kiljahti Pekka: "Tiedä, että tässä on härkä, joka kuopasee, että sammalina ilmassa lentelet", ja sen kanssa sivalsi hän pitkällä kädellään, että järjestysmies kaatui kuin lahopölkky lattialle. Ulos riensi Pekka, vaan tuskin ehti kadulle, niin oli poliisi miesjoukon kanssa häntä piirittämässä. Ja siinä syntyi ankara ottelu.
Ei, paljoa tärkeämmästä, poikaseni! Ajatelkaapa, että se esimerkiksi koskisikin tuota vankikarkuria nummella." Minä hämmästyin. "Ettehän tarkottane tietävänne, missä hän on?" sanoin. "En minä juuri tiedä, missä hän on, mutta voisin kyllä olla poliisille apuna hänen vangitsemisessaan.
Samojen ihmisten luota, joita Maiju vähän aikaa palveli, löytyivät ne. Kello oli ehjä, saappaita ei oltu pidetty ja turkkien sisässä oli koiruohoja, joten nekin olivat säilyneet hyvinä. "Kauneimmat kiitokset vaivastanne! Ei näiden rahallinen arvo suuri ole, mutta..." Topias katkasi lauseensa ja jätti niiden kalleuden selittämättä poliisille.
Verevä poliisi, jolla oli pulska poskiparta ja mustat kulmakarvat, oli virkatoimissa kirjakaupan lähellä. Hän kävellen seisoi tai seisoen käveli kyltin kohdalla. Topias tunsi kaupungin lakeja ja asetuksia. "Menisin kirjakauppaan", sanoi hän poliisille, "mutta..." "Hevoista ei saa jättää kadulle yksin." "Ei tässä näy porttiakaan lähellä, mistä ajaa sisään.
Olen olen saanut muutaman kirjeen, enkä tiedä, pitääkö minun näyttää se poliisille vai ei. Minä jättäisin sen sinulle, Utterson, sillä olen varma, että sinä menettelet oikein ja ymmärtäväisesti; minulla on suuri luottamus sinuun.» »Pelkäät ehkä sen johtavan hänen kiinnijoutumiseensa?» »En. Minä en todellakaan välitä, miten käy Hyden tästä lähtien. Olen riistäytynyt kokonaan irti hänestä.
Siitä olen varma... Hän oli läheisessä suhteessa siihen setelinväärentäjään, joka hirtettiin viime vuonna... Viimemainitun vankeuden aikana aiheutti tuo nainen paljon huolta kuninkaalliselle poliisille, kuten herra kreivi ehkä muistanee. Niin muistelen. Kaksi kertaa hän on ollut vangittuna sen johdosta, että hän on tehnyt itsensä syypääksi mainitun väärentäjän vapauttamiseen vankilasta.
Neuvottomina siinä seisoivat miehet hiki hatussa, ja Jussi jo sadatteli: »No voi perhana sentään!... Juuri kun piti saada kiinni, niin meni! Voi tuota halvattua!» »No löysipäs se reiänkin, en paremmin sano!» kirosi jo Antti suutuksissaan. Jussi todisti: »Ei sitä enää uskalla mennä pihaan. Jos taas sattuu äksyjä ihmisiä, niin voivat hyvinkin vielä huutaa poliisille!»
TOINEN. Liisa-matami ja Rikalan Miina jonka talossa ne tytöt asuivat ilmoittivat asiasta poliisille ja niin säälimättä ne vietiin. Kolmekymmentä penniä. Ja nämä kaksikymmentä! ENSIMM