United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä hän oli!... Ja niin vakava!... Ja sellainen hän on vielä naimisissa ollessaankin. Maiju. No entäs kainous sitten? Emma. Sinä olet tuhma. Sinä et sitä käsitä. Käy nyt heti askareihisi! 2 kohtaus. Maiju. Maiju. Minäkö tuhma? Eipäs, hyvä rouva!... Minullakin on omat rakkaussuhteeni.
Liinakko porhalsi täyttä ravia ja Jussi morkkasi tammaansa, kehumalla liinakkoa: »Eipäs tämä viuhauta häntäänsä niin kuin se tamma! Ja minä sitä vielä syötin kauroilla ... tammaa!» Siihen sanoi Antti nyt vain: »Kenenkähän se on, kun ei viuhauta?» »En minä tiedä. Kaunis liinakko se on», vastasi Jussi, ja nyt annettiin mennä.
Kinturi iski takasin ja koetti nauraa entisellä tavalla, niinkuin vaati heidän aina leikkisä välinsä, josta he eivät vielä milloinkaan olleet poikenneet. Mutta eipäs voinutkaan tällä kertaa kestää, vaan tuli totiseksi ja rupesi häpeissään niitä loukkuja muka lähempää tarkastelemaan. Ei yksikään miellyttänyt häntä. Ne paukahtavat liian kovasti, sanoi hän.
"Hän on sinun näköisesi", sanoi Eugen ihastuneena, "hänellä on sinun siniset silmäsi." "Eipäs", vastasi Dora innoissaan, "sinun näköisesi hän on ... katso nyt ... sinun kaunis nenäsi." Eugen nauroi ja suuteli heitä molempia. Hänen mielestään he yhdessä olivat kuin kaunis keväinen kuva... "Muistatko, Dora, että lupasit, että jos lapsemme olisi tyttö, saisin minä antaa hänelle nimen?"
Osoittaen petäjää, jossa kaarne istui, kysyi hän sitten, miltä tämän korvissa tuon mustan linnun alituinen huuto kuului. Palvelija vastasi: "Omaa nimeänsähän se huutaa: Kaarne! Kaarne! "Eipäs!" vastasi pormestari suuttuneena. "Ellet olisi kuuro aasi, niin kuulisit sen huutavan: paarit, paarit! Niin, paarit, paarit, on tuo lintu jo kaksi tuntia huutanut minun korvaani.
Oli sitä Miinalla ollut vähän puhetta yhteen menemisestä Takkulan Matin kanssa, mutta sitte hän kumminkin arveli, että samahan tuo on kelle sitä menee, kun vaan taloon pääsee. Mutta eipäs vain Anni ole niin viisas kuin sisarensa oli." "Hm, hm!" mutisi rovasti ja neuvoi sitte: "kyllä se on parasta, että annatte Annin noudattaa oman sydämensä vetoa. Ei pidä pakottaa ketään väkisin vihille.
Mutta se sukupolvi, joka on syntynyt täyteen kansalliskevääsen, on kuin ne linnut, jotka ovat syntyneet täyteen lehteen ja kaivaten laulavat: lehti on puussa, lehti on puussa! kukkia, hedelmiä, vapautta! Siihen väliin kirkaisee suokurppa: Eipäs! kuin: puu lehteen, puu lehteen! Kummatkin ovat näkökannaltaan oikeassa.
Kyllähän hän on nuori mies, vaan aivan mahdotonta oli Ellille asettaa Rautio samaan luokkaan niiden nuorten herrain kanssa, jotka liehakoivat hänen ympärillään pääkaupungissa. Siellä hän tunsi sydämensä tykyttävän kovemmin, kun huomasi jonku silmäin seuraavan itseään, vaan eipäs täällä, vaikka oli varma, että Raution huomio oli kiinnitettynä häneen.
Eipäs ole häirimässä näitä iloisia jätkämiehiä, hulikaaneja ja kuulingeita, jotka käsikaulaa astelee pitkin puistotietä julkista, laulaa jollotellen harvakseltaan. Kauvas näkyy naamat punaset. Mutta kauniin naaman keskellä kiiltää pikimusta suu. Niinkuin neekereitä, joille Luoja oisi erehtynyt naaman värin huuliin tuhrimaan ja huulten naamaan.
Mutta mennäänpäs voileipiä viskomaan. Saatpas nähdä, että minä viskaan kauemmaksi, kuin sinä". Tiellä sitten sanoi tyttö: "Jahka annan sulle arvoituksen: Mikäs puu tuletta polttaa?" "Koulumestarin pamppu, kun kämmenille annetaan", vastasi poika. "Eipäs ollutkaan!