United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun siis mestari Petter valmisti kalliin kaulakoristeen tahi rannerengasparin aatelis-morsiamelle, kirjaeli Guldborg tavallisesti hänen pitkän samettikauhtanansa ja ompeli usein koko rikkaan morsius-vaatteuksen.
"Oi, se on hyvä," vastasi hän hiljaa, "Mutta sano minulle myöskin, Katri, kuinka Leipuri-Leenan pojan on käynyt? Ovatko he hänenkin sulkeneet vankilan pimeään, kamalaan suojaan?" Katri pudisti päätään. "Petter," kuului vastaus, "kuoli muutamia päiviä sen jälkeen, kuin sinä vapautettiin ja sitten kuin hän oikeuden herroille ja todistajille oli itse vielä tehnyt täydellisen tunnustuksen.
Niinä viitenä vuotena, jotka Petter oli ollut luostarissa, oli abbotin emännöitsiä, Berta, kolmasti ollut raskaana, mutta ei kukaan ole nähnyt yhtään lasta, ja inkvisitionin tultua katosi hän itsekin." "Hirveätä!" huusi Signe. "Mutta mihin joutui siis vihdoin hän ja lapset?"
"Sinun pitää istua minun vieressäni pöydässä; sillä sinä olet kaikkein kuoropoikain kruunu." "Jaa, toivotaan, että kerran olette sen näkevä," sanoi Petter merkillisesti, näyttäen munkeille valkeata lyhdyllänsä. He nousivat meluten rappuja ylöspäin ja istuivat pöytään.
"Eikö teillä ole enää minulle tilaa?" sanoi hän ja heittäysi niiden kolmen onnellisen syliin. Se oli Petter. "Hän on minun kotkan ryöstämä poikani! Häntä on minun kiittäminen elämästäni ja vapaudestani," sanoi Akselinpoika. "Jos ei häntä olisi niin kauhealla tavalla minulta temmattu, niin ei teillä nyt enää olisi isää. Jumalan viisaus ja hyvyys on tutkimaton!"
Ja mistä oli tämä lapsi, joksi hän kutsui itseänsä, tämä Petter sitte, joka jo viisi vuotta oli ollut luostarissa? Akselinpoika häälyi näissä ajatuksissa syvimmässä pimeydessä, mutta hänellä oli kuitenkin toivo ja luottamus. Hän ajatteli yksikseen jätettyä Signeänsä, uneksi olevansa hänen luonansa ja päätti kokonaan jättää onnensa Jumalan ja sen ystävällisen pojan käsiin.
"Mistä tulee tämä kulta?" kysyi Akselinpoika kummastuen, ja heitti Knuuttiin epäilevän silmäyksen. "Rahat ovat omianne, jalo herra," sanoi Knuutti. "Ne ovat Petterin 10-vuotinen ruokaraha. Vaimoni ahneus ei koskaan sallinut niitä käytettää, ja Petter on kasvanut nälässä ja kurjuudessa.
Joku oli kertonut hänelle että Kalle Petter Johansson aikoisi luovuttaa omaisuutensa velkojilleen ja nyt hän heti tuli siitä niin levottomaksi että juoksi Kalle Petteriltä kysymään onko tuossa huhussa perää. Minä kyllä kielsin, mutta hän meni vaan. Onko kamreeri kuullut siitä mitään? LUNDSTR
Petter vastusteli vähän näön vuoksi ja puolusteli itseänsä abbotin vihan pelolla. "Vastustatko sinä, sen kananpoika!" huusi Markus ja heitti tyhjän pikarin hänen päähänsä. "Minä menen, minä menen," huusi Petter; "ja annan teille niin paljon viiniä kuin haluttaa, kun vaan ette lyö minua." Nyt otti hän tyhjät kannut ja kiiruhti ulos.
Pojat, tytöt ja emännät istuutuivat jouluoljille takan eteen pähkinöitä syömään ja satuja kertomaan. Isäntä Paavo toi esiin purakon Espanjan viiniä, josta hänen ja Petterin piti saaman kielen voidetta keskustelun aikana. Pikarit täytettiin ja juotiin ja Petter arveli viiniä vähän liian imeläksi hänen laisellensa miehelle.