Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Eipä minun härkäni kaupunkiin tule." "Perästä kuuluu," sanoi Paavo. "Mitä kuuluu?" kysyi Petter, kallistaen päätänsä. "Kyllä minä teidän kujeenne tiedän, mutta vaikka sika saa kärsänsä aidanrakoon, ei silti niin paikalla saparo ole toisella puolella." "Perästä kuuluu, perästä kuuluu!" Petter ei huolinut kysellä enempää. He menivät tallin luo.
Tule, lähtekäämme pois!» Ja hän tarttui Petterin käsivarteen, mutta Petter tempasihe irti sanoen: »Emme me vielä pääse, mutta kohta. Maltahan nyt toki.» Alli ja Miihkali olivat, mistään lukua pitämättä, hiljakseen keskustelleet. Mitäpä he huolivat muutamista venäläisistä upseereista, kulkipa heitä yksi tai useampi ohitse.
Petter myöskin sanoo, ett'ei koko talouden hoidosta ole mihinkään ilman Tommitta. Ja kauniiksi on hän tullut! Hän on antanut kasvaa suuren mustan parran, jolla hän on aivan kreivin näköinen ja vähän hurjaksi on hän käynyt.
"Ensin otti hän minun passaripiiaksensa, sitte tulin minä luostarin emännöitsiäksi, ja nyt, kun kuoropoika Petter on paennut teidän isänne kanssa, ei kukaan muu kuin minä saa kantaa naisvangeille heidän luolaansa, sillä hän uskoo minua enemmän kuin munkkeja, kuoropoikia tahi ketään muuta luostarissa.
Alinomaa palautuivat kuitenki nämä kuvitukset takaisin, sekauneina pyöriviin muistoihin, ja hän oli tämän pojan tähden lähellä unhottaa Signen ja Valdemarin. Vielä unessakin seurasi häntä sen kuva, ja nimi Petter kuultiin usein hänen suustansa, kun uni oli hänen silmänsä ummistanut.
"Kuules Rist! tyttäreni Inger-Johanna"... "Niin, näetkös Petter, minä annan sinulle anteeksi, että hän saattaa sinut oikein mielettömäksi, hän kyllä voi panna muittenkin päät pyörälle!" "Hän on suloinen suloinen!" ääni kuului arveluttavan liikutetulta. Molemmat sotilaat marssivat sitten hiljaisessa tahdissa ylös makuuhuoneesen.
Munkit hoipertelivat puolijuopuneina ympäri pimeätä kellaria, kun Petter tuli ilmoittaman heille, että iltaruoka oli valmis, laitettu kalliimmista aineista, mitä voitiin saada.
"Heti, heti," sanoi Petter nöyrästi, "mutta suokaa minun ensin laulaa aamu virteni loppuun. Te keskeytitte minun, kun olin juuri viimeistä värssyä alkamaisillani. Sen suotte te aivan varmaan, sillä olettehan itse opettaneet minua olemaan hurskas ja rukoilemaan. "Hyvä, hyvä, poikani," sanoi abbotti lempeästi, "laula aamuvirtesi loppuun.
"Jatka kauheata kertomustasi! Ah, mitä oli minun onneton lapseni tehnyt sinulle? Eikö siinä ollut kyllä, että sen riisuit; pitikö sinun vielä " "Malttakaa mielenne, isäni," sanoi Petter, ja tarttui hellästi Akselinpojan käteen. "Ah, jos te hiukankin rakastatte minua, niin antakaa anteeksi Knuutille hänen rikoksensa teidän lastanne kohtaan!
'Sinä tiedät, Petter, ettei Knuutti ole sinun äidin-isäsi, koska hänen vaimonsa oli naimisessa ennenkun hän sai hänen. Sinun äidin-äitisi olisi siis tahtonut sanoa: Petter on nyt aivan auttamaton; ottakaa hänet siis luoksenne, kunnioitettava isä! Kuolevan viimeinen rukous pitää oleman toiselle kristitylle pyhä.
Päivän Sana
Muut Etsivät