United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Herra Markus sulki kirjan ja pisti sen huolellisesti rintataskuunsa... Se oli kummallinen keksintö, käänne jota hän ei ollut aavistanut, joka pakoitti hänet toimiin... Hänen kasvonsa synkistyivät ja osoittivat haluttomuutta, joka valtasi hänet.

Vaimoni on ihastuva teidät nähtyään ja minun täytyy välttämättömästi puhua kanssanne uudesta huoneesta. Minä olen saanut kaikellaisia epäilyksiä yhdessä ja toisessa suhteessa siinä kohdin. Niin esimerkiksi on sali ". "Ettekö ensin hyväntahtoisesti suvaitsisi sanoa, minne tyttö on mennyt?" keskeytti herra Markus kohteliaasti mutta päättävästi.

Iloisesti nauravan lapsen ääni kaikui pian ja Cineas katseli ylös huoaten. "Voi, Helena", lausui hän, "tässä olen kuullut jotain, joka on parempi kuin kaikki minun toteennäyttöni. Mistä Markus tuon on oppinut?" "Minä en tiedä, jollei imettäjältä." "Imettäjältäkö?" Cineas laski käsivartensa ristiin ja seisoi ajatuksiinsa kiintyneenä. Helena jätti hänen hiljalleen ja meni sisään.

Tämä erinkaltaisuus kenties vaan synnytti enemmän rakkautta isässä. "Kerro minulle kaikki Britanniasta", lausui Markus, painuen likemmäksi isänsä rintaa. "Britannia", sanoi Labeo, "se on kummallinen maa. Ensiksi siellä on meri. Se paisuu joka päivä ja nousee isona tulvana pitkin koko rannikkoa ja sitten kaikki vesi taas laskee. Se on suuri ihme, sillä täällä ei ole mitään senkaltaista.

Herra Markus oli alkujaan päättänyt oleskella Hirschwinkelissä korkeintaan 3 päivää.

Koska hän tämän lausui?" Markus katseli häntä jonkinlaisella nuhtelevalla kummastuksella. "Kuinka! etkö sinä tiedä?" kysyi hän vähän ajan perästä. "Minä tunnen juuri ne sanat, jotka hän lausui ja minä rakastan niitä. Mutta tunnethan sinäkin ne?" lisäsi hän, äkkiä ajatellen, että hänen äitinsä laski leikkiä. "En, poikaseni; minä en tiedä, mitä sinä tarkoitat.

Minä en tarvitse häntä itse edessäni miekkailemaan." "No, ei minä tarvitsen häntä. Anna hänet minulle, rakas isäni. Minä tahdon pelastaa hänen henkensä ja pitää häntä omanani." "No sinulla on kummalliset mielijuohteet", lausui Labeo, "mutta luultavasti minun täytyy tehdä, mitä sinä sanot." "Katso hän näkee meidän hän tuntee, että me olemme hänen ystävänsä", huudahti Markus innokkaasti.

Vuoteen vieressä oli pieni ympyriäinen pöytä; kauniisti nidottuja kultareunuksisia kirjoja oli mahonkilevyllä, ja suuri, taiteellisesti järjestetty kukkavihko kohosi kristallimaljasta... Niin kokonaan köyhyyteen ja kurjuuteen vaipuneena, kuin herra Markus oli ajatellut, ei sairas toki ollut.

Hän oli ollut kovin suruissansa siitä, ettei tämä ollut ensinkään taudin kestäessä pitänyt hänestä lukua ja lapsellisella tavallansa pelännyt, että hän oli tehnyt jotain, joka oli imettäjää loukannut; mutta nyt palaava järki ja terveys saattoivat kaiken imettäjän entisen rakkauden vireille ja Markus näki, ettei hän ollut muuttunut.

"Kaikkein vähimmin pellavakiherät, rakkahin rouva Griebel", keskeytti herra Markus hänet nauraen.