United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minun on siis kiitettävä tai kuoltava. "Ja minä olen niin heikko", virkkoi isäntä huoaten, "että mieluummin kiitän niitä ja elän". "Sinä olet nauttinut niin paljon Thukydidestä ja Tacitusta sekä kuivaa että nestemäistä" virkkoi vieras kaataen molempien pikarit täyteen "eikä sinusta sittenkään ole tullut Thukydidestä eikä Tacitusta".
KUNINGAS. Sit' en ma pelkää, tunnenhan ma teidät; Hän tottuneemp' on, senvuoks meill' on etu. LAERTES. Tää liian raskas ompi; näytä toinen. HAMLET. Tää hyvä mulle. Yhtä pitkät kai Nää miekat ovat? OSRICK. Ovat, prinssi hyvä. KUNINGAS. Pikarit laske pöydälle.
"Otetaampa ryypyt kaupantekiäisiä," jatkoi hän, täyttäen viinalla pikarit, jotka pian tyhjennettiin. "Huomenna saadaan enemmän puhua asiasta. Menepäs nyt, tyttöseni, laittamaan meille illallista!" jatkoi hän, taputtaen punaposkista tytärtään, joka pian oli käskyn täyttänytkin.
Petter tuli kiireesti takaisin viininensä, ja tuskin oli hän täyttänyt pikarit, ennenkun yksimielinen huuto ilmoitti kaikkiin ajatuksen poissa olevasta priorista ja inkvisitorista, ja toivotus: "Kuolema ja kirous Sigismundille!" raikui voimakkaasti salissa, jolloin kaikki tyhjensivät pikarinsa yhdellä pitkällä siemauksella.
Päivämme julkiset, juhliksi pannut, viettäkän riemua rakastain; pöydäld' ei puutu nyt kinkut ei kannut iloa elämän ennustain. Kannusta pojes on kaadettu kalja kunniaa oluen kuuluttain. Kannata käsilläs makea malja olutta huulilles heruttain. Unhota, ystävän', murheetkin mustat pikarit, pokaalit pyllistäin; kuoleta kannuhun tuimatkin tuskat, oluell' upota vähittäin.
Nämät antoi hän ystävillensä, joitten oli niihin toimittaminen sopiva kirjoitus, jonka tehtyä pikarit hyvin täytetyistä velvollisuuksista yleisön kiitollisuuden osoitteeksi toimitettavissa loppu-pidoissa annettaisiin Koposelle. Kunnia-lahjan syntymä oli pidettävä salassa.
Pikarit täytettiin, Kornatus nosti omansa ja lausui tuikkivin silmin: Malja hänelle, joka suojeli Suomea sen kuolontuskissa ja käänsi voitto-onnensa siunaukseksi onnettomalle ja voitetulle viholliselle! Kaikuvalla eläköön-huudolla tyhjennettiin malja, ja iloista keskustelua jatkui, kun Löfving kertoi ihmeellisiä seikkailujaan, joissa hänet oli pelastanut yksin Herra Jumalan silminnähtävä apu.
Paras oli jäädä paikalleen, sillä tästä piti rykmenttien kuitenkin kulkea. Eikä kestänytkään kauvan ennenkun joukko toisensa perästä riensi ohitse, reippaalla hurraalla tervehtien meikäläisiä. Kun vihdoin viimeiset plutonat olivat ohitse, aikoivat suomalaisetkin tehdä lähtöä. Oli vaan korjattava tynnyri ja pikarit, mutta samassa sattui kapteenin korvaan heikko valitus. Mitä se oli?
Uusi hurraahuuto nousi, pikarit täytettiin jälleen aivan reunojaan myöten, ja sitten huudettiin »eläköön!» jalolle lordi Crawford'ille, kansalaistensa oikeuksien ja etuuksien uljaalle suojelijalle.
Mutta vaikka monia juhlamenoja voitiin laiminlyödä ruohoisalla nurmikolla aterioidessa, missä metsätorvet soivat, pikarit täytettiin suoraan tynnyrien tappireijistä ja muutenkin elettiin kaikin puolin vapaasti, niinkuin metsässä ainakin, oli kuitenkin välttämätöntä, juuri siitäkin syystä kun tämä ateria oli ollut niin yksinkertainen, että illallinen oli sen sijaan varustettava tavattoman suurella juhlallisuudella.